KUVATAITEEN MATERIAALIEN JA MENETELMIEN KÄYTTÖ (osa2) 15op
KUVANVEISTO
Betonipatsas
Taiteilija Reetta Ghrön-Soinisen ohjaamassa kuvanveisto -opissa tavoitteena oli tehdä kaksiosainen kipsimuotti ja betonivalu. Aloitimme työpisteiden rakentamisella kasaamalla kavaletit ja päällystämällä tukipuun muovilla. Rakensimme rautalangasta ja pienistä puupalikoista tukipuun ympärille saven työstöä tukemaan lisätuet. Tämän jälkeen lähdimme työstämään savesta hahmoa, suunnitelmana luoda lähikuva, eli veistoksessa tulisi olla hahmon pää ja olkapäät.
Savea on lisäilty tukipuun ympärille ja tukipalikat ovat vielä näkyvissä.
Savi säilytettiin muovipusseissa, jotka suljettiin aina työskentelyn päätteksi huolellisesti jotta ne eivät pääse kuivumaan. Samoin tehtiin itse työlle: Ensin se peitettiin kostutetuilla kangaspaloilla ja sen jälkeen suljettiin muovipussiin kavaletin päälle.
Työskentely oli nopeaa ja kun massaa alkoi olla tarpeeksi, tuli alkaa pohtia minkä näköisen hahmon halusi luoda. Yritin luoda suht oikeita mittasuhteita hahmolle, sillä halusin harjoittaa realistisempaa lähestymistä taiteessani. Opettajalta sai hyviä vinkkejä kuinka alkaa hahmotella savesta kasvojen yksityiskohtia. Erilaisia välineitä apuna käyttäen kasvojen rakenne alkoi hahmottua.
Painotettiin saven lisäämisen ja poistamisen tuomaa realistisempaa otetta. Esim. että silmän kohdalta ensin poistetaan savea ja lisätään muotoja yksitellen takaisin kokonaisuuteen. Tämä sai kasvot näyttämään yksityiskohtaisemmalta ja siltä, että esim. luomen ja silmän väliin jää tilaa, ne eivät ole yhtä ja samaa savimassaa, vaan erilliset osat.
Vaikeinta oli luoda korvat. Havainnoin myös, että korvat sijaitsevat suhteellisen alhaalla päässä. Minun oli vaikea keskittyä yksityiskohtiin, korvan erilaiset kolmiulotteiset kiemurat tuntuivat haastavilta. Aloitin isommista ja poistin savea vähitellen. Niistä ei tullut realistisia mutta olin tyytyväinen, että sain hahmolle korvat. En ollut vieläkään päättänyt, millainen hahmostani tulisi.
Lisäsin hahmolle hiukset ja työstin niitä pienellä piikillä. Loin vanhahtavaa tyyliä, 1900-luvun alkupuolen laineita. Hahmo alkoi syntyä ja lisäsin hänelle myös viikset jotta hänestä tulisi hieman androgyynimpi. Silmistä tuli lopulta jopa sarjakuvamaiset, mutta minulla olikin pyörinyt mielessä, että hahmo on suoraan tv-sarjasta. Lisäsin hänelle vielä vaatteiksi ruudullisen pyjaman. Mielestäni ilme kertoo hänen yllättyvän jostain pyjama päällä. Annoin hänelle nimeksi Herttua James.
Herttua James sivusta.
Aika paljon tuli keskityttyä patsaan etu- ja sivuosiin, mutta hiuksia tehdessä muisti kiinnittää huomiota myös taakse enemmän.
Toinen sivu.
James puolitettiin pellittämällä. Pellittämisessä tuli huomioida, että välit olivat tiiviit. Tussilla piirrettiin viivat helpottamaan kipsin levittämistä.
Valmistettiin kipsiä. Astiaan laitettiin kädenlämpöistä vettä ja alettiin lisäämään kipsiä ripotellen, kunnes keskelle syntyi "jäävuori". Tämän jälkeen kannatti lisätä vielä kipsiä, jotta seos ei jäisi liian litkuksi. Seoksen annettiin seisoa hetken ja sillä aikaa oma työ oli suojattu toiselta puolen muovilla, jotta kipsi ei roiskuisi väärälle puolelle. Kipsiä puristeltiin astian pohjalla ja kun seos alkoi hieman paksuuntua, aloitettiin sitä kädellä valuttamaan patsaan toisen puoliskon päälle. Hommassa tuli huomioida että kipsiä pääsi kopioimaan kaikki kolot ja toisaalta että kipsistä tulisi sopivan paksuinen, se tulisi helpottamaan seuraavia työvaiheita. Kipsin kanssa työskennellessä tuli käyttää hengityssuojainta.
Kun kipsi alkoi jähmettyä, pellit poistettiin ja muottiin kaiverrettiin puukolla lukko-koloja sopivin välein, muistaakseni 5-6kpl. Muotin sivuun ja lukko-koloihin siveltiin väliaine, joka sisälsi rypsiölyä ja mäntysuopaa. Väliaineen kuivahdettua levitettiin sitä vielä uudestaan. Kipsimuotti peitettiin jälleen muovipussilla ja patsaan toiselle puolelle tehtiin nyt sama kuin edellisessä kappaleessa. Muotit jätettiin muovipussin alle odottamaan seuraavaa päivää. Muottien tuli kuitenkin pysyä kosteana.
Seuraavassa työvaiheessa etsittiin patsaan päälaelta keskikohtaa ja alettiin naputtaa varovasti talttaa sauman väliin. Kun taltta pysyi itsekseen sauman välissä, naputeltiin kaksi talttaa myös saumaan sivuille. Taltat irroitettiin ja muotteja alettiin varovasti irroitella toisistaan vetämällä ja nitkuttelemalla.
Tässä Titan muotti aukeaa ja savipatsas paljastuu sisältä.
Muotti onnistui hyvin ja kopioi suurimman osan yksityiskohdista.
Muotit puhdistettiin huolellisesti kipsistä, jotta yksityiskohdat saataisiin kopioitua myös tulevaan betonivaluun. Puhdistuksessa käytin apuna piikkiä.
Puhdistamisen jälkeen muotit yhdistettiin ja kohdistettiin lukko-kolojen avulla, ympärille sidottiin kaksi rautalankaa pitämään muotit yhdessä. Sauman päälle asetettiin vielä kangaspala, joka laitettiin muottiin kiinni ohuella kipsikerroksella. Tämä estäisi betonin valumisen muotista läpi.
Muotti laitettiin nurinpäin ämpäriin ja muottia tuettiin ämpärin sisälle laitettavilla pahvi- ja kangaspaloilla, jotta se pysyisi vaaterissa. Muotin sisälle tehtiin rautalangasta puunmuotoinen häkkyrä, joka ei saanut osua muottiin kuin pelkästään muotin päällä, kuten kuvassa. Rautalanka tukisi valmista patsasta.
Sekoitimme betonin sementistä ja vedestä. Betonin kanssa työskennellessä tuli käyttää hengityssuojainta. Valu kaadettiin muottiin vähitellen, samalla heiluttaen ja koputtaen ämpäriä, jotta betoni menisi vaikeisiin muotoihin ja ilmakuplat saataisiin pois. Lopuksi betoni kaadettiin muotin loppuun saakka ja jätettiin tasaiselle alustalle kovettumaan. Betonia tuli kastella kerran kovettumisen aikana.
Valun jälkeen kipsimuottien ympäriltä poistettiin kangas ja rautalangat, jonka jälkeen kipsimuottia lähdettiin poistamaan taltalla edeten ylhäältä alaspäin. Työskentely oli hellää naputtelua ja hidasta. Vähitellen betonia alkoi paljastua. Yksityiskohtia tuli naputella erityisen varovasti pois. Käytin poistamisessa hengityssuojaa ja suojalaseja, sekä hanskoja.
Kipsimuotin poiston jälkeen betonipatsas näytti tältä.
Kun suuret kipsipalat oli saatu pois ja lopullinen muoto paljastunut, pystyi patsasta vielä hiomaan ja puhdistamaan esim. vedellä. Itse jätin tarkoituksella Jamesille valkeaa kipsiä näkyviin vielä, enkä tiedä jos joskus haluan vaikka maalata patsasta.
Valmis betonipatsas. Mielestäni patsaaseen kopioitui hyvin yksityiskohtia, se näyttää mukavan rosoiselta, vanhalta. Ainoa, että toisen silmän pupillia ei erota, joten katse näyttää vähän hassulta. Toiselle puolelle jäi myös vähän pieniä ilmakuplia, mutta ne tuovat mielestäni patsaalle vain enemmän luonnetta.
Herttua James
Betonipatsas
2023
Järjestelimme Helin kanssa kaikki patsaat vielä alustalle esille.
Kaikista patsaista tuli aivan erilaisia ja kekseliäitä ratkaisuja. Olisi kiva joskus kokeilla uudestaan niin, että en jumiutuisi niin kiinni tyyliteltyyn ja tarkkaan työskentelyyn saven kanssa, vaan uskaltaisin luottaa omaan luovuuteen alusta saakka. Kaksiosaisen muotin tekeminen oli minulle jo tuttua, mutta sain paljon uusia vinkkejä ja etenkin ihmiskasvojen kolmiulotteiseen tekemiseen ja hahmottamiseen luottamusta. Betonivalu oli minulle uusi asia ja pidän rosoisesta jäljestä, joka patsaista välittyy. Työvaiheita oli paljon ja työskentely vaatii erityiset tilat, mutta uskon joskus kokeilevani työskentelyä aiheen parissa uudestaan.
Puunveisto
Taiteilija Hanna Vahvaselkä ohjasi meille puunveistoa. Muistan työskennelleeni viimeksi yläasteella puun kanssa, joten taidot olivat aikalailla ruostuneet. Kokeilin kuitenkin jo toisessa opintojaksossa hieman vanerin käsittelyä ja veistoa, joten odotin innolla tätä opintojaksoa. Saimme Hannalta ensin ennakkotehtäviä.
1. Valittiin puinen esine, joka kulkisi mukana ajatuksena tutustua materiaaliin eri aisteilla ja tottua puiseen materiaaliin ylipäänsä. Valitsin paksun vanerin palan, jossa oli reikä. Löysin palan Lavastamon puun kierrätyksestä. Ihastuin palaan sen kerrosten takia. Siitä saisi varmasti kaikenlaista kivaa tehtyä. Siinä oleva kolo kiinnitti myös huomioni.
Palikka
Palikka mukana syömässä.
2. Toinen tehtävä oli etsiä, tutkia ja havannoida puunveistäjiä ja esitellä yksi heistä tai teos. Valitsin Mari Oikarisen, nuoren suomalaisen kuvataiteilijan. Kiinnostuin hänen teosten herkkyydestä, installaatiomaisuudesta ja materiaalien yhdistämisestä. Kuvassa hänen teoksensa, joka oli vasta menossa näyttelyyn Ouluun.
Vuolemista harjoiteltiin kepin kanssa alkuun. Se oli sopiva ja rentouttava matalan kynnyksen tehtävä aiheen pariin. Sahaamista harjoiteltiin myös. Keräsin varalta talteen materiaaleja, sillä en yhtään vielä tiennyt, mitä tulisin tekemään puunveiston teokseen.
Kuten monesti aiemminkin, työskentelin periaatteella luota prosessiin, luo intuitiivisesti ja anna teoksen kertoa mitä se tarvitsee valmistuakseen. Tällainen työskentely ei ole helppoa, mutta olen huomannut oppivani siinä ehkä eniten ja olemaan itse tyytyväisempi lopputulokseen, kun en ole sitä suunnitellut tai luonnostellut minnekään. Kerta kerralla työskennellessäni prosessimaisesti, osaan luottaa enemmän omaan taiteelliseen näkemykseeni ja tunnistaa omat vahvuudet, edetä niitä kohti.
Teoksen aiheena tuli olla muisto. Jo pelkkä sana muisto vie minut kotipaikkaani, sinne missä kasvoin ja vartuin. Niihin maisemiin ja turvalliseen, rauhalliseen paikkaan. Mieleeni tuli heti metsä, leikit, eväsretket ja luonnollisuus ylipäänsä. Päätin lähteä työstämään jotain, joka liittyisi lapsuuden maisemiin. Ensimmäisenä tuli ajatus, että tahtoisin puuta, joka ei olisi sahatun näköistä. Päädyin halkoihin. Kysyin Hannalta, mihin voisin mahdollisesti kiinnittää halkoja (nyt ajatellen hassu kysymys), ja hän ehdotti, että kiinnittäisin niitä vaneriin. Vanerilevy, jonka löysin, oli suhteellisen iso ja halusin siitä pienemmän. Päätin etten sahaa perinteistä suoraa viivaa vaan kaarevaa ja pehmeää. Lopulta levystä muodostui kolme palaa.
Kolme palaa sahattuna ja hiottuna. Tässä kuvassa jo myös maalattuna.
Halusin maalata vaneria kevyesti, niin että siinä vielä näkyisi puun omat syyt. Valitsin Hannan suosituksesta vesivärit. Sekoitin nestemäisiä vesivärejä veteen, valistin väriksi vihreän ja keltaisen sillä ne tuovat mieleeni luonnon.
En suunnitellut maalausta etukäteen, vaan vaihdoin väriä silloin kun siltä tuntui.
Käsittelin kaikki osat samalla metodilla.
Keräsin materiaalia sahaamalla, vuolemalla, ja hakkaamalla halkoja pienemmiksi.
Päädyin liimaamaan pieniä halkoja ja tikkuja reunimmaiselle vanerialustalle. Sommittelin jonkun verran paloja ennen liimaamista, mutta en miettinyt hirveästi muotoa tai suuntaa. Yläreunaan aloin sommitella pieniä pylpyröitä joita sahasin oksista. Sahasin pistosahalla isoimpaan vanerinpalaan aukon. Tein sen hetken mielijohteesta ja harmitti heti seuraavana päivänä. Luotin kuitenkin prosessiin ja päätin jatkaa työstämistä hyödyntäen aukkoa teoksessani.
Halusin lisätä teokseen taipuisia oksia tuomaan tunnelmaa juurevuudesta, risteävistä poluista ja sattumista. Päädyin hyödyntämään sahaamaani aukkoa ja lomitin pajunoksat ristikkäin kulkemaan ylös ja alas päin.
Teoksen takapuolelta leikkasin ja vuolin oksia mahdollisimman litteiksi. Liimasin pienet vaneripalat taustalevyyn ja sahasin toisen pienemmän vanerilevyn ja kaiversin siitä oksien muotoon pois paloja. Tämä pala tuli tukemaan oksia paikoilleen.
Ruuvasin levyn kiinni liimattuihin vanerinpaloihin. Näin sain myös tämän isomman palan kohotetuksi seinästä, niin ettei kaikki palat olisi täysin samalla tasolla.
Etupuolelta poistin myös taltalla osioita pois tuomaan erilaista struktuuria taustalevyyn ja kuvaamaan epätasaisuutta. Letitin "juuret" ja ajattelin pitkään että ne toimisivat hyvin. Tässä vaiheessa olin sahannut ja hionut palsapuusta myös erilaisia kivenmuotoisia lohkareita, joita aloin sommittelemaan teokseen.
Sommittelin kivet/kallion kuvaamaan kotiseutuni mäkiä ja "vuoria", jotka Neulamäki ja Vuorilampi sisältävät. Leikkasin osan oksista sahauksen kanssa kulkemaan samaa linjaa. Lisäsin magentanpunaista lankaa kuvastamaan kasvua ja juurien merkitystä. Tuntui, ettei kaikki ihan toiminut ja ohjaajan kehotuksesta purin langat suurimmalta osin pois ja pelkistin teosta.
Kun olin pelkistänyt langan kulkemaan yksinkertaisempaa reittiä, huomasin luoneeni siitä entisen kotikatuni joka on nimeltään Varsitie. Teoksen kolme osaa muodostavat sattumalta alueen risteilevine teineen, metsineen, kallioineen ja Leikkasin oksia lisää ja päätin jättää vain yhden oksan pidemmäksi. Teos kiinnitettiin puuleivyillä ruuvaamalla seinään puiset osat joissa 45asteen sahaus ja teoksen jokaisen osan taustassa ruuvattu niille vastakappaleet. Seinälle ripustus oli tarkkaa mittaamista ja sain siihen apua ohjaajalta ja opiskelukaverilta, yksin ei olisi onnistunut saamaan kaikkia paloja linjaansa.
Siellä missä minä kasvoin
Puuveistos, lanka
2023
Tila-aikateos
Aloitin tila-aikateoksen lähestymisen miettimällä millaisia materiaaleja haluaisin käyttää teoksessa ja voisinko linkittää aiempien teosteni teemoja jotenkin teokseen, jotta voisin mahdollisesti hyödyntää niitä jatkossa omaan näyttelyyn. Halusin myös ehdottomasti käyttää teoksessa ääntä ja lopulta äänimaisema olikin valmiina ensimmäisenä. Äänitin puhelimen nauhurilla joululomalla vanhempieni luona äänimaiseman, jossa isäni soittaa bassoa ja taustalla pelaamme siskon tytön kanssa Uno-peliä. Audiossa kuuluu hyvin hiljaisella välillä soiton lisäksi siskon tytön puhetta ja muita arkiääniä. Latasin BenSoundista teostovapaan ompelukoneen ääntä ja editoin Premieressä tiedostot yhdeksi ääniraidaksi. Halusin, että audiossa kuvastuu omat lapsuuden äänimaisemat ja olin tyytyväinen sen lopputulokseen.
Ajatukset tiivistyivät nopeasti muistoihin ja pohdintaan, millainen minusta on kasvanut muistojeni kautta. Aloin miettiä, ovatko muistoni todellisia, onko niitä väritetty kultaisella kynällä. Kultaako aika muistot?
Suunnittelussa oli vaikeaa aluksi se, ettei tiennyt millaiseen tilaan teos tulee. Päätin jatkaa intuitiivisen työskentelyn kautta ja lähdin ompelemaan käsin ylijäämä pellavatilkkuja yhteen. En ollut päättänyt muotoja etukäteen, ompelin erilaisia paloja yhteen siten kun ne sattuivat sopimaan suurin piirtein toisiinsa. Ommellessa tilkuista alkoi muodostua minulle muistojen palasia, joista muodostui mielessäni ihmishahmo. Pohdin ompelun aikana, millainen kokonaisuus tilkuista lopulta tulisikaan.
Tilkkujen ompelua kotona. Halusin jättää saumat näkyviin, jotta ne kuvastaisivat nimenomaan erilaisia muistoja ja miten niiden yhdistelmästä muodostuu kokonaisuus.
Hahmottelin luonnostellen, millainen teoksesta voisi tulla, kun ajatus alkoi selkiytymään. Aluksi hahmottelin kankaasta karttamaista seinävaatetta, mutta se tuntui vähän tylsältä eikä merkityksellisyys tulisi siinä niin selvästi esille. Mietin myös, tekisinkö kankaasta ihmisen muotoisen, mutta se taas tuntui jotenkin brutaalilta laittaa ihmishahmo roikkumaan naruun. Halusin kuitenkin enemmän kolmiulotteista muotoa ja muistellessani lapsuutta, minulle tuli mieleen että lapsena ripustettiin aina pyykit narulle pyykkipojilla. Siitä lähti idea eteenpäin ja aloin suunnitella, että entäs jos tekisin vaatteen.
Lopulta päädyin mekon muotoon, joka olisi kuin lapsen mekko, mutta kuitenkin isohko, kuin ristiäismekko. Löysin keltaista kangasta, josta päätin tehdä mekolle toisen puolen. Halusin tehdä mekosta itsetehdyn näköisen. Leikkasin tilkkukankaan samanmalliseksi ja tein molemmille puolille pienen kovetuksen glazing medium+vesi seoksella, jotta kangas pysyisi paremmin ruodussa eikä lerpattaisi.
Halusin liittää keltaiseen osaan lapsuuden kuvani ja maalasin Photoshopin avulla vanhasta koulukuvastani uuden version. Jätin kasvot tyhjiksi, jotta katsoja voisi kuvitella siihen kenen tahansa kasvot.
.jpeg)
Maalauksesta tuli tällainen. Tein kuvansiirron kankaalle.
Kuvansiirto onnistui hyvin ja olen tyytyväinen että se näyttää vähän kuluneelta ja katsojan pitää ehkä hetki katsoa, että millä tekniikalla kuva on tehty.
Ompelin molempiin kankaisiin virkatut kaulukset, ne tuovat minulle mieleen myös lapsuuden, jolloin kaikissa juhlamekoissa oli pitsikaulurit ja joita inhosin. Löysin virkatun liinan koulun kankaista ja päätin hyödyntää sitä, enkä tehdä kokonaan uutta.
Päätimme ryhmän kanssa, että etsimme näyttelytiloja ensisijaisesti Joensuun keskustasta. Otin yhteyttä Plaza Centrumiin ja sovin tapaamisen sinne. Kävin neuvottelemassa tilan käytöstä näyttelytarkoitukseen ja saimme tilan käyttöömme.
Koska meillä oli tiedossa, että usean teoksessa tulee olemaan ääntä ja mahdollisesti videokuvaa, päätimme ottaa myös toisen tilan, jonka saimme neuvoteltua Virran kautta Kauppakeskus Metropolista. Jaoimme tilaa sen mukaan kuka tarvitsi pimeämpää tilaa, erityistä valoa, ääntä jne, että jokaisen teos saisi tarpeeksi ilmaa ympärilleen ja tarvitsemansa elementit. Tilan jakaminen oli haastavaa, sillä osalla muuttui suunnitelmat teoksen suhteen aika paljon ajan myötä.
Suunnitelma tilojen käytöstä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Koin, että työskentely oli ryhmässä hankalaa, kun osalla ei ollut vielä selkeää visiota omasta työstään eikä mielenkiintoa käydä katsomassa tilaa. Mielestäni tila-aikateoksen yksi tärkeimmistä elementeistä on juuri tilan käyttö, ja tähän olisin toivonut enemmän aikaa ja ohjausta, selkeää ryhmässä työskentelyä.
Teokseen suunniteltu ompelukone löytyi valmiina kotoa, ukkini vanha Singer sopi mielestäni teokseen hyvin tuomaan ajan patinaa. Koska kone on edelleen käytössä, päädyin päällystämään koneen teipillä ja maalaamaan sen päälle akryylimaalilla, jotta kone ei vaurioidu. Tein ompelukoneesta kultauksen lähteen. Kone symboloi minulle aikakonetta, joka surruttaa vuodesta toiseen ja luo jotain uutta tai korjaa rikki mennyttä. Teoksen merkityksessä se kultaa muistoja.
Ompelin mekon osat yhteen käsin kokeilin ripustusta. Muokkasin vielä hihojen muotoa tämän jälkeen. Ripustuksessa halusin käyttää juuttinarua ja puisia pyykkipoikia luomaan tunnelmaa lapsuudestani.
Mekko toiselta puolelta ennen kultausta.
Kokeilin myös mekon ja ompelukoneen yhdistämistä virkkaamaani langan avulla. Suunnittelin ompelukoneen tilaan ikkunalaudalle, mutta varasuunnitelmana minulla oli valkoinen puulaatikko, jonka päälle olisin voinut myös asetella koneen. Halusin kuitenkin hyödyntää tilan mahdollisuuksia ja käyttää ikkunalautaa, joka sopi hyvin koneen väritykseenkin.
Teosten ripustamiseen oli varattu 1,5päivää. Mielestäni se oli sopiva aika, mutta ripustuksesta teki haastavan selkeän suunnitelman puuttuminen. Kun kaikki eivät olleet paikalla ripustamassa ensimmäisenä päivänä, päädyimme ripustamaan vaillinaisten tietojen pohjalta ne teokset, jotka olivat jo tilassa. Esim. useammalla oli pohjatietojen mukaan audiota työssään ja suunnittelimme tilan käyttöä sen mukaan, ettei audiota sisältävät teokset olisi vierekkäin. Seuraavana päivänä kuitenkin selvisi, ettei puuttuvissa teoksissa ole audiota, eli olisimme voineet ripustaa teoksia eri tavalla.
Vastasin myös teosluettelon koonnista, mutta olisin toivonut että siihen olisi jokainen liittänyt oman teoksensa tiedot ajallaan. Nyt kävi niin, että osa ei liittänyt tai kertonut teostietojaan ennen näyttelyn alkua, ja teosluetteloita tulosteltiin turhaan monena päivänä, kun tietoja tuli ripotellen. Yhteisnäyttelyssä toivoisin jokaisen osallistuvan yhtä lailla tilan siivoukseen, tilan käytön suunnitteluun, näyttelyn valvomiseen ja teoksensa esittelyyn, niin että valvojana osaisi kertoa näyttelyvieraille teoksesta, mikäli joku niin toivoo.
Tein mielestäni onnistuneen teoksen, jonka lisäksi hoidin pitkälti tilan hankinnan, koordinoinnin, ohjeistuksen tilan käytöstä ja teosten esittelystä. Ilmoitin näyttelyn tiedot Karjalan Heilin Menovinkkeihin sekä loin näyttelystä Facebookiin tapahtuman. Mainostin näyttelyä useasti omilla some-alustoilla.
Muistojen kultaus
Ompelu, kuvansiirto, audio, ylijäämä pellavatilkut, kierrätyskangas, lehtikulta, virkattu kultalanka, juuttinaru, pyykkipojat, akryylimaalattu ompelukone, ompelukoneen matkasalkku, ilmapallo
2024
Kultaako aika muistot? Miten muistot muokkautuvat eliniän myötä? Teoksessa käsitellään ihmisen kokonaisvaltaista kehittymistä tilkku tilkulta muistojensa muovaamana. Sukellan teoksen myötä oman lapsuuteni äänimaisemiin ja tunnelmiin pohtien, mitä ne kertovat minulle tänä päivänä lapsuuteni muistoista.
Luonnonvalo ikkunasta toi mukavaa lisähehkua kultaukseen. Kultaus on lehtikultaa jonka päällä sellakkaa. Liimasin virkattua kultalankaa teokseen kuvaamaan aikaa, joka muistojen kultaamiseen kuluu.
Varmistaakseni teoksen ripustuksen pysyväksi ompelin mekon vielä kiinni juuttinaruun. Laitoin mekon sisälle ilmapallon siimalla, jotta mekko pysyisi ilmavana, alkuun mekko näytti vähän raskausmekolta, mutta uskon pallon tyhjenevän luonnostaan näyttelyn kuluessa ja laskeutuvan vähän luonnollisemman näköiseksi.
Ompelukone sointui mielestäni mukavasti ikkunan puitteisiin.
Audio poltettiin cd-levylle ja sijoitin soittimen ompelukoneen matkasalkkuun. Jätin kannen raolleen ja pohdin mitä laittaisin kannen väliin. Päädyin mummini vanhaan satukirjaan, jota muistan että on luettu minulle lapsena. Toisaalta olisi ollut kiva jättää myös kirja luettavaksi, mutta pohdin ettei se ollut merkittävä osa teoksessa, joten jätin sen matkasalkkuun tuomaan tunnelmaa lapsuudesta.
Mielestäni teokseni sopi tilaan hyvin ja erottui ympäristöstään sopivasti. En ollut tyytyväinen teoksen valaistukseen, olisin halunnut voimakkaan valon mekkoon, kirkkaan spottivalon. Valitettavasti valoissa ei riittänyt teho ja tila on sen verran valoisa, ettei hankkimamme lisävalot tuoneet haluamaani efektiä. Muutoin olen tyytyväinen teokseen kokonaisuutena ja kuinka se otti tilaa näyttelyssä.
Kokonaisuudessaan Centrumin näyttelytilaan olisi mahtunut vielä 1-2 teosta, nyt tila jäi vähän valjuksi ja erityisesti valkoiseksi, kun monella oli valittu teokseen hyvin vaaleita ja haaleita värejä, osa teoksista vielä aseteltiin valkoisille jalustoille vaikka tila oli jo valmiiksi todella vaalea. Kaikesta työmäärästä riippumatta oli kiva saada oma teos esille Joensuuhun ja kuulla näyttelyvieraiden kommentteja ja ihmettelyä kaikista teoksista. Opin paljon näyttelyn järjestämisestä tyhjään tilaan joka ei ole valmis näyttelytila, etenkin erilaisista teknisistä asioista joita on huomioitava. Oli myös mukava huomata, että uskaltaa irroittaa teoksen seinästä ja ottaa enemmän tilaa omalle teokselleen, suunnitella kolmiulotteisia teoksia ja käyttää erilaisia materiaaleja, työvälineitä sekä yhdistää aiemmin opittua erilaisiin elementteihin.
Näyttelyjuliste
Tehtävä:
Suunnittele tila-aikateos joka sopii sekä sisä- että ulkotilaan.
Lähdin suunnittelemaan teosta kahdelta eri kantilta: Mitä suunnitelmaa voisin oikeasti hyödyntää tulevaisuuden työn/koulupaikan haussa ja millainen teos voisi linkittyä arvoihini, mitä haluaisin sillä kertoa. Pohdin teoksen pysyvyyttä julkisessa tilassa vs teoksen kokemuksellisuutta lyhyemmällä aikavälillä. Toki olisi hienoa tehdä teos jossa yhdistyisivät molemmat, mutta Suomessa vallitsevien sääolosuhteiden pakosta juuri nyt ei syntynyt ideaa pysyvälle julkiselle teokselle.
Lähdin siis pohtimaan teosta kokemuksellisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Teemaksi päätyi olohuone ja luonto, niiden yhdistäminen. Olohuone voi sijaita keskellä kaupunkia urbaanissa ympäristössä sisällä tai ulkona, esim. kauppakeskuksen aula, tori, parkkipaikka, julkisen rakennuksen odotustila...
Luonnon olohuone kaupungissa -teemainen teos koostuu pyykkinaruille ripustetuista lakanoista/kankaista, joihin on maalattu tai muulla tavoin siirretty kuvaa luonnosta: metsistä, järvistä, eläimistä jne. Pyykkinarujen keskellä on isohko matto, tyynyjä, retkituoleja, riippumatto, eli oleiluun sopivia kalusteita, miksi ei sohva. Luonnonäänistä koostuva audio soi taustalla. Ehkä mahdollisuuksien mukaan myös katossa/yläpuolella voisi olla jokin roikkuva teos. Tämä tila toimii luonnon olohuoneena, jossa luonto tulee urbaaniin ympäristöön muistuttamaan luonnon tarjoamista hyvinvointi mahdollisuuksista.
Halutessaan teoksesta voisi tehdä myös osallistavan: yksi lakanoista voisi olla tyhjä ja kaupunkilaiset saisivat siihen maalata luontokuvia tai kirjoittaa mitä luonto kenellekin merkitsee tms. Luonnon olohuone toimisi kaiken ikäisille ja sen sisälle voisi rakentaa myös erilaisia työpajoja kasvien istutuksesta yhteisötaideteosten luomiseen!
Käytännössä pyykkinarujen tulisi olla vaijereita ja kankaat tulisi ommella niihin kiinni. Teoksen sommittelu riippuu pitkälti tilan tarjoamista vaihtoehdoista, mihin vaijereita saa kiinni tukevasti ja turvallisesti. Olohuoneen tavaroita saisi liikutella ja ulkona teoksen liikuteltavia osia voi kerätä suojaan kun teoksella ei ole valvontaa.
Luonnos teoksesta ulkona kaupunkikuvassa.
Luonnos teoksesta sisällä, tässä versiossa käytävän mallinen tila, mutta teos pääsisi paremmin oikeiuksiin jos kuvien/maalauksien seassa pääsisi myös kävelemään vapaasti, kuten isommassa aulassa.
Kommentit
Lähetä kommentti