Maalaustaiteen toteuttaminen, 15osp

Tutkinnon osassa syvennyttiin maalaustaiteen erilaisiin menetelmiin, niiden yhdistelmiin ja oman teossarjan toteuttamiseen. Lisäksi painotettiin ilmaisua ja teosten merkityksien luomista taidemaalauksen keinoin. Suuri osa tutkinnonosasta kului itselläni nimenomaan pohtimisessa ja ratkaisuiden löytämisessä, jotta oikeanlainen ilmaisu löytyisi. Tunsin kehittyväni tutkinnonosan aikana sekä maalaajana että oma-aloitteisena ja perusteltuun työskentelyyn pystyvänä taiteen alan ammatinharjoittajana.

Ensimmäinen teos tuli maalata öljyväreillä maisemasta ja työstää maalausta ulkona, paikan päällä. Maalauksen tekemiselle oli suunniteltu 3-4 päivää aikaa. Lähdin etsimään sopivaa paikkaa Outokummun lähistöltä, josta löytäisin jonkin itselleni merkittävän paikan, jota haluaisin maalata useamman päivän. Paikan valinta oli mielestäni oleellista, sillä maisemamaalauksessa ajatuksena on mielestäni tavoittaa paikan luonne, välittää maalauksella paikan oikea tunnelma ja värimaisema. Minulla olisi ollut monta itselleni merkityksellistä paikkaa valmiina, joiden luonteen, muodot ja tunnelmat olisin mielelläni ikuistanut kankaalle, mutta Outokummusta en tiennyt vielä yhtään sellaista paikkaa. 

Valitsin Särkiselän uimarannalla olleen pienen katveen, jossa yksinäinen soutuvene piilotteli rinteen juurella, vesistön edessä. Nimesin paikan heti Piilopaikaksi, vaikka itse olin hyvinkin näkösällä tien reunassa ja ohi kulkijoita riitti lämpiminä päivinä. Paikassa viehätti monenlaisten luonnon elementtien runsaus: oli erilaisia puita, kangasta, varpuja, vettä, taivasta jne ja tietysti se vene. Aloin pohtimaan, olisikohan vene paikallaan joka päivä...

Maisema valokuvassa.

Ensimmäinen maalauspäivä paikan päällä. Hahmottelin ensin maiseman rajausta puuvärein valmistamalleni panorama -pohjalle.

Valitsin pohjasävyksi kelta-vihreän, sillä mielestäni siihen oli helppo lähteä maalaamaan luonnon sävyjä päälle ohuelti. Maalaus tuli tehdä 3-4 päivän aikana paikan päällä ja harmikseni luokkakaverit olivat valinneet eri paikkoja maalauksilleen kuin minä, joten en saanut oikeastaan sävyjen sekoituksiin tai ideoihin vuorovaikutusta maalauspaikalla ollessani. Alussa oli todella vaikea lähteä maalaamaan, sillä en ole aiemmin maalannut olemassa olevaa maisemaa, enkä ulkona.

Sävyjen sekoitus oli kaikista haastavinta ja myös niiden näkeminen maastosta. Maalatessa huomasi kuitenkin kehittyvänsä ja huomaavansa joka kerta vähän eri asioita ympäristöstä. Toinen haaste oli vaihtuva keli ja etenkin valon määrä. Paikka oli välillä niin tuulinen, että maalatessa piti pitää toisella kädellä kiinni telineestä, ettei se kaatuisi. Kolmas haaste oli alati vaihtuva veneen paikka. 

Aloitin maalauksen ylhäältä alaspäin, lisäten puunrungot jälkeenpäin. Maalaus tuli tehdä kertamaalauksena, mutta huomasin, että minun piti jatkuvasti palata korjaamaan aiempia kohtia. Tässä näkyy hyvin, miten tumman siniseksi olen maalannut veden kauttaaltaan. Sitä piti latistaa vielä ihan loppuvaiheessakin.

Kun olin saanut maalattua sävyjä, aloin lisätä maalaukseen yksityiskohtia ja maaston muotoja valoa ja varjoa lisäten eri sävyillä. Keskeneräisyyttä oli tosi vaikea sietää, mutta tämän vaiheen jälkeen, kun kerroksia alkoi olla paljon alkoi huomaamaan, että ehkä tästä tulee valmista.

Loppupuolella aloin lisäämään oksia, lehvästöä ja veneen tarkempaa muotoa. 

Piilopaikka, öljyväri pellavakankaalle

Viimeistelyt maalaukseen tein ateljeella, kun sää alkoi olla olla hyvin epävakainen uimarannalla. Maalaus toteutettiin mielestäni lyhyessä ajassa, mikä oli hyvä, sillä muutoin olisin jäänyt varmasti sipistelemään yksityiskohtia tarkemmin. Maalaus meni heti esille Lammenkadun aulaan. Prosessi oli itselleni vaikea mutta opettavainen. Erityisesti opin tiedostamaan, kuinka pienikin sävyero tuo eloa maalaukseen ja että voisin rohkeammin laittaa maalauksiin eri värejä. Lisäksi huomasin, että pystyn maalaamaan myös melko realistista kuvaa, mutta se ei ehkä ole silti minua varten.

Toisena työnä aloin luomaan myös öljyväreillä toteutettavaa mielenmaisema -aihetta. Sattui niin, että tämä aihe oli itselleni niin vaikea, että prosessista tuli hyvin pitkä. Opin, että maalaajana aiheen tulee olla minulle merkittävä, mutta ei kuitenkaan liian syvällinen. Otin aiheen todella kirjaimellisesti ja mitä syvemmälle aiheeseen menin, sitä kauheampaa kankaalle syntyi. Toivon, että seuraava matka mielenmaisemaani ei ole liian suuri järkytys kenellekään.

Aluksi päätin maalata jotain intuitiivisesti. Valmistin melko ison pohjan, sillä ajattelin tarvitsevani tilaa isoille ajatuksilleni. No, selvisi ettei mielessäni liikkunut seuraavaan neljään viikkoon oikeastaan muuta mielenmaisemaa kuin tummaa ja synkkää.

Näin värikkäästi aloitin. Halusin kokeilla, mitä minusta lähtisi tulemaan ulos, jos en tekisi valmiiksi mitään suunnitelmia.

Aloin luoda tummalla värillä ikään kuin muuria tai seinää, josta avautuu mieleni ikkunoita.

Kokeilin ikkunoihin luukkuja. Ei toiminut.

Tässä välissä olin pienentänyt osan ruuduista, lisännyt osaan struktuuria ja vaihtanut kaikkien ikkunoiden värit. Sitten aloin luoda päälle jotain ihan käsittämätöntä viivaa. Jälkeenpäin näistä huomaa kuinka pahalta mielenmaisema on tuntunut sisälläni ja miten synkkyys tulee näihin mukaan. Ihan hirvittää katsella näitä kuvia.

Lopulta päätin peittää loputkin ikkunat, kääntää työn sivuttain ja alkaa yrittää tuoda esille muilla keinoin mieleni maisemaa. 

Pohdittuani tarpeeksi tulin siihen tulokseen, että minun täytyy jotenkin saada purettua pois tämä mielenmaisema ajatus. Jotenkin tuoda esille oma pään sisäinen taistelu, jatkuva dialogi ja menneisyyden hahmot. Maalasin kuusi erilaista minää, jotka asuvat minussa.

Aloin "haudata" maalin alle pikkuhiljaa näitä turhia tai menneisyyteni persoonia, joita en koe enää tarvitsevani tai halua muiden näkevän. Samalla tutut ikkunat alkoivat taas vähän aueta. 

Lisäsin vielä ruutuihin struktuuria, koska nyt halusinkin niiden taas olevan läsnä teoksessa enemmän.

Päätin jättää lopulta vain kaksi hahmoa näkyviin, mutta en ollut varma, miltä tämä toinen hahmo näyttää. Vaalensin teosta eri sinisen sävyillä ja aloin vihdoin tietää, mitä maalaukseni haluaa kertoa.

Dialogi, öljyväri pellavakankaalle

Maalauksessa on kaksi hyvin erilaista persoonaa, jotka eivät osaa keskustella keskenään. Sen estävät muurit, seinät, ikkunat ja menneisyys, jonka tiedän olevan maalauksen alla. Ennen kaikkea tämä maalaus oli minulle terapeuttinen kokemus ja ehkä se voi tuoda jotain ajatuksia myös jollekulle toiselle dialogin merkityksestä, olipa se pään sisäistä tai eri henkilöiden välillä käytävää. Prosessi oli hyvin henkilökohtainen. Maalauksessa on niin paljon sellaista pois työntävää tunnetta, etten ole pystynyt sitä vieläkään täysin prosessoimaan.

Kun Dialogi -teos ei meinannut millään syntyä, aloitin välillä muita maalauksia. Akvarelli työn aiheena oli välitila. Aloitin harjoittelemalla erilaisia akvarellin menetelmiä ja päätin jättää luonnostelun myöhemmäksi, koska en ollut keksinyt vielä mielenkiintoista aihetta teeman ympärille. Kokeilut olivat kivoja, mutta oli vaikeaa päästä herkkään tunnelmaan öjlyvärimaalauksen keskellä.

Kokeilin nestemäisiä värejä, erilaisia kyniä, peitinlakkaa, roiskimista, suihkutusta ja pensselillä maalaamista.

Lopulta sain idean sillasta, joka toimii tilan jakana, välitilana. Luonnos työstä.

Luonnostelin sillan akvarellipaperille ja peitin sen peitinlakalla. Kastelin paperin huolellisesti sumutepullolla. Käytin nestemäisiä värejä ja sumutepulloa maalatessa taivasta ja sen kuivuttua tein saman meri- osalle. Kuva oli todella märkä. Lopuksi peitin meren muovikelmulla luodakseni erilaista kuviointia siihen.

Maalauksen alaosa peitetty kelmulla ja yläosa maalaamisen ajaksi suojapaperin alla, jottei värit roisku ja sekoitu vääriin kohtiin tai alueisiin.

Pärskytin maalia siveltimen kärjellä osioiden kuivuttua. Irroitin sillasta peitinlakan ja tummensin siltaa harmaan sävyllä. Lisäsin akvarellikynää sillan takana kulkevaan puustomaiseen kaistaleeseen. Sitten aloin pohtia käsien lisäämistä kuvaan. Piirsin malleja ensin kopiopaperille ja leikkasin ne mallatakseni niiden sijoitusta kuvaan.

Vastaanottajat, akvarelli paperille

Lisäsin käsiin vain ääriviivat, halusin pitää ne läpinäkyvinä, henkevinä, Tein jokaisen käden eri väriseksi jotta tulisi tunnelma erilaisista persoonista tai hengistä. Tein ääriviivat akvarellikynillä, joiden jälkeä tasoitin hieman vedellä ja siveltimellä. Vesipesin aiemmin roiskimiani pisaroita latteammiksi ja  tummensin siltaa lisää. Lopuksi paspistin työn. Pidän teoksen tuomista monista merkityksistä, joita siitä voi löytää. Halusin, että teoksessa välittyy mielikuvituksellinen mutta rauhallinen tunnelma, jossa katsoja pääsee itse luomaan omat merkityksensä näkemästään. Itseäni se muistuttaa, että meillä on suojelijoita, jotka ohjaavat oikealle polulle ja oikealla hetkellä ovat meitä vastassa.

Tein seuraavaksi pohjat valmiiksi teossarjaa varten. Valmisti kolme 60x80cm pohjaa, olisin halunnut tehdä vieläkin isommat, mutta tiedostan käyttäväni paljon koulun kalliita materiaaleja, joten tein keskikokoiset. Halusin kuitenkin isohkot pohjat, sillä olin suunnitellut abstraktimpaa kokonaisuutta, joissa pääosassa olisi enemmänkin värimaailma. Olin pohtinut jo useamman vuoden, voisinko ommella teoksiin jotain. Päätin aloittaa kokeilemaan pienemmällä pohjalla mitä voisin saada aikaiseksi yhdistämällä maalia ja lankaa.

Päätin valmistaa pohjan pellavakankaan jämäpaloista ompelemalla ne käsin yhteen. En suunnitellut valmiiksi mitään kuviota tilkuista, aloin vain ompelemaan tilkkuja yhteen. 

Tilkkuja ompelemassa.

Valmis pohja kiilapuissa. Halusin jättää pellavakankaan näkyviin, jotta se toisi teokseen (jota en ollut vieläkään suunnitellut) vanhan aikaisen fiiliksen ja että ompeleen jäljet jäävät näkyviin, joten tein pohjaan transparent-gessouksen. Langaksi valitsin punaisen, koska se yhdistettynä pellavakankaan väriin toi jostain syystä mieleeni menneet ajat.

Kolmen palan saumakohdassa alkoi pingotuksen jälkeen näkyä hieman liikaa läpi, joten päätin korostaa kohtaa ompelemalla päälle vielä yhden tilkun. 

Tein pohjaan läpikuultavan pronssinvärisen akryylimaali kerroksen ja kuvansiirtona kämmenet. Piirsin kämmenet ensin digitaalisesti Photoshopissa ja tulostin sen jälkeen ne kalvolle. Sovittelin kalvon avulla niille sopivaa kohtaa. Halusin käsien olevan aistikkaat, lempeät ja hoivaavat. Tulostin kuvat ja liimasin ne maalauspohjaan akryyli mediumilla. Kuvan siirrossa ääriviivat lähtivät hieman repeämään. 

Hahmottelin pienen verson paperille ja päätin kirjoa pienen verson käsien välissä olevaan tilkkuun. En ole kirjonut ala-asteen jälkeen yhtään mitään, mutta taito tuntui olevan muistissa. Ihan niin kuin se olisi aina minulla ollut. Kuten kuvataide, josta ajatus tähänkin teokseen alunperin heräsi, että jostain se taito on minulle varmasti periytynyt, sillä enhän ole yläasteen jälkeen koskenutkaan pensseliin ja väreihin. Ajatus aineettomasta perinnöstä vahvistui koko ajan teoksen edetessä. Ja teos vain syntyi jostain ilman suunnitelmia.

Kirjottu verso valmiina. Se symboloi teoksessa kasvua, hoivan kohdetta ja yhtäaikaa herkkyyttä sekä voimaa. 

Aineeton perintö, akryylimaali, kirjonta ja kuvansiirto pellavakankaalle

Vahvistin hieman kuvansiirron aukkoja akryylivärillä, mutta jätin yhden sormenpään tarkoituksella auki. Olin aiemmin suunnitellut vesipisaraa verson ylle, mutta avonainen sormenpää jättikin kuin tarkoituksella mahdollisuuden sitoa pisara tippuvaksi sormenpäästä. Maalasin pisaran ja juuret akryylivärillä ja kirjoin lopuksi yhden juurista sormen ympärille. Näin sain teokseen liitettyä aineettoman perinnön merkityksen kasvatuksessamme. Kädet symboloivat sukupolvelta toiselle siirtyvää perintöä, omia juuria sekä kasvatuksen kautta saatuja arvo-käsityksiä. Halusin jättää vielä langan roikkumaan teoksen etupuolelle tuomaan kolmiulotteisuutta ja herättämään katsojan mielenkiinnon tulla katsomaan teosta lähempää. Myös se voi tuoda uuden merkityksen teokseen.

 Tätä oli ihana tehdä. Teos syntyi kuin itsestään ja olen tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. 

Saimme mahdollisuuden kokeilla ruiskumaalausta. En ollut aiemmin kokeillut, mutta halusin tietysti osallistua kun oli mahdollisuus. Maalaaminen oli haastavaa ja jotta sai luotua kevyitä, liukuvia ja läpikuultavia kerroksia, piti malttaa tehdä ajan kanssa ja herkistää sormien hermotusta painamaan "liipasinta" hyvin hellästi.

Ohjaaja Terhi antoi aiheeksi avaruuden, joka oli ensimmäiseksi ruiskuvärimaalaukseksi oikein hyvä aihe, että pystyi maalaamaan melkein mitä vain. Käytin maalaamisessa apuna pahvista leikattuja stansseja, purkkien kansia ja paperitolloja. Maalauksessa piti käyttää hengityssuojainta, sillä väri levisi ruiskun voimalla laajalle alalle. Värien sekoittaminen valmiiksi oli tosi haastavaa, sillä niihin olisi pitänyt olla erilliset puhtaat, kannelliset pienet astiat. Niinpä tuli käytettyä oikeastaan vain valmiita sävyjä. Lisäksi ruiskun säiliö tyhjeni yllättävän nopeasti, joten vedellä ohennettua pigmenttiä tuli olla lisäämässä jatkuvasti. Tekniikkaa olisi kiva harjoitella lisää niin, että itsellä olisi käytössä useampi ruisku kerralla, jotta saisi tarvitsemaansa väriä helpommin. Myös vesipiste maalauspisteen lähellä helpottaisi huomattavasti esim. ruiskun puhdistusta välissä ja näin ollen värin vaihtamista samassa ruiskussa.

Myrkyllinen avaruus, ruiskumaalaus paperille

Kokeilimme erilaisten struktuurien lisäämistä maalauspohjiin. Olin jo aiemmissa tutkinnonosissa käyttänyt mm. mikropallo-gessoseosta ja akryyli pastaa, joten ne olivat jo tuttuja minulle. Päätin kokeilla erilaisia struktuureja edellä mainittujen lisäksi lisäämällä kierrätys puupohjaan kangastilkun ja lankoja. Liimaamiseen käytin akryyli mediumia. Minulla ei ollut valmista suunnitelmaa, päätin vain lisäillä eri elementtejä johonkin kohti pohjaa.

Aloin maalata struktuurien päälle akryyliväreillä ja pian huomasin maalaavani lehmän tai sen näköistä eläintä liitelemällä nurmikolla. Ryhmässä oli aiemmin päätetty, että yhden tehtävän aiheena olisi akryylimaaleilla toteutettava vapaus-teemainen maalaus, ja nyt minusta tuntui että se syntyi kuin vahingossa.

Maalasin kuvan yhdellä kertaa ja kokeilin lisätä siihen sen jälkeen akryylikynää. Jätin teoksen pitkäksi aikaa odottelemaan ikkunalaudalle. Lopulta kuukauden jälkeen päätin lisätä maalaukseen hieman lyöntimetallia kullan värinä aurinkoon ja vaalensin vielä maalausta reilusti. Lisäsin vielä hieman akryylitussia siipiin.

VAPAUS, sekatekniikka kierrätyspuulevylle
Maalaus kuvastaa suomalaista sananpartta: "Innoissaan kuin kesälaitumelle pääsevä lehmä." 

Tehtävänä oli valmistaa teossarja ja päätin heti että teen kolmen akryylimaalauksen sarjan. Pohjat olin valmistanut jo aiemmin. Päädyin akryylimaaliin, sillä se tuntui nopeammalta työstää useampaa kerrosta maalatessa. Lähdin tutkimaan värien erilaisia merkityksiä: mitä ne viestittävät, millaista energiaa ne edustavat ja mitkä tunteet yhdistetään mihinkin väriin. Samalla tutustuin väriharmonioihin ja sain arvokasta oppia sävyttämisestä ja vastavärien käytöstä teoksissa. Valitsin teoksiin väreiksi sinisen, violetin ja vihreän.

1.Vihreä on tulkittu mm. näin: matka, seikkailu, kasvu, kokemus

2.Sininen on tulkittu mm. näin: virtaava, irti päästäminen, tyyneys

3.Violetti on tulkittu mm. näin: tavoitteellisuus, valaistuminen, mielikuvitus

Nämä värit ja niiden merkitys valikoituivat myös henkilökohtaisista syistä, ne tuntuivat sopivilta ja sellaisilta, joita kohti haluaisin mennä. Sarjasta tulisi kolmen värin sarja, jotka linkittäisin aineettoman perinnön teemaan yksityiskohdilla. Päätin maalata kaiken käsin (hanskat kädessä) ja antaa liikkeen viedä maalausta. Pohjamaalin laitoin kaikille keltaisella ja yhteen pohjaan lisäsin struktuurimassaa jo ennen pohjamaalia.

1. Matka, seikkailu, kasvu, kokemus

Struktuurina akryyli pastaa, vihreän sävyt maalattu hanskoilla pohjaan.

 Struktuurimassa laitettiin pohjaan maalikerrosten alle.

Vihreään lisäsin sävyjä ja muotoja folion avulla, mutta myös pyöreitä muotoja rasioiden kansia apuna käyttäen värin painamisessa kankaalle.

Suunnittelin ensin teokseen päälle ommeltavaa kangasta, johon kirjoisin valmiiksi pienen verson. Kokeilin gessotulle cansonille suorakaiteen ja pyöreän muotoisia paloja, maalasin vähän eri sävyillä ja teistailin mikä sopisi parhaiten myös sommittelun kannalta. Mietin teokseen vastaväriharmonian lisäämistä, mutta päädyin lopulta pysymään pitkälti yksisävyharmoniassa.

Päädyin kirjomaan verson suoraan maalaukseen. Halusin tehdä pienen yksityiskohdan isolle kankaalle. Nopeasti katsottuna yksityiskohtaa ei edes välttämättä huomaa teoksessa. Tämä viestittää mielestäni yksilön kasvutarinaa suuressa maailmassa. Teoksen vihreä väri kuvaa luontoa ja elämää ympärillämme, jota jokainen käyttää oman arvopohjansa mukaisesti hyödykseen. Arvopohja puolestaan opetetaan meille usein kotona, perinteiden mukaisesti. Se on perintöä sukupolvelta toiselle, asioita, jotka tiedostamatta totutetaan meihin.

                            

GROW - KASVA, Akryylimaali, kirjonta pellavakankaalle

Teos viestii koko elämän kestävästä kasvusta ja matkasta. Yksilön pienuudesta suuren maailman joukossa, joka kuitenkin kasvaa, kokee ja seikkailee.

2. Virtaava, irti päästäminen, tyyneys

Sininen käsin maalattu värikerros keltaisen pohjamaalin päälle. Lähdin hakemaan virtaavan ja kuohuvan veden tuntua. Se kuvastaa teoksessa elämää ja tunteita. 

Siniseen lisätty päälle struktuuria.

Lisäsin maalaukseen sävyjä ja kerroksia mm. foliolla ja muovipussilla painaen väriä maalauspohjaan. Käytin maalauksessa pitkälti vain puhtaita sinisen eri sävyjä ja sävytin niitä valkoisella tai keltaisella. Pyrin lähisävyharmoniaan.

Kokeilin ensin yksityiskohtia gessotun paperin päälle maalaamalla ja sommittelemalla sopivaa kohtaa sille. Siniseen tauluun halusin pisaran muodon. Se kuvastaa teoksessa irtipäästämistä. Halusin tehdä ompeleet näkyvällä värillä korostaakseni, että vaikka päästää irti, kokemus/muisto ei häviä tai unohdu kokonaan, vaan se kulkee mukana. Voit päästä irti vain tietyllä tasolla. Samoin kuin aineeton perintö, se asuu meissä vaikka emme sitä tiedostaisi. Valitsin vastaväriharmoniaa tuovan oranssin ompelulangan. Pohdin myös, millä värillä maalaisin pisaran. Päädyin kuitenkin, ettei ollut mitään funktiota käyttää muuta väriä, kuin veden sisältämiä sävyjä.

Sommittelin pisaraa paperin avulla teokseen. Halusin korostaa sen tippumista maalauksessa olevasta pyörteestä, joten maalasin vielä pyörrettä tämän jälkeen hieman selvemmäksi.

Gessosin ja maalasin kankaanpalan ja ompelin kankaan kiinni taulupohjaan käsin.

FLOW - PÄÄSTÄ IRTI, akryylimaali, kirjonta pellavakankaalle

Teos kuvastaa elämän virtausta, tunteiden kuohuntaa ja kerrostumia. Irtipäästämistä on kuvattu ja korostettu maalauksessa pisaran muodossa. 

3. Tavoitteellisuus, valaistuminen, mielikuvitus

Violetin pohjalle tein ensin vaaleanpunaisen, jonka päälle lisäsin violetteja sävyjä käsin maalaten. Lähdin maalaamaan mielikuvitus -mielikuvan avulla. 

Ajatukset kääntyivät maalatessa enemmän valaistumisen puolelle. Lisäsin värikerroksia ja tein yksityiskohtia foliolla, suorakulmaisella puulevyllä ja pienillä kolmionmuotoisilla puukappaleilla painaen värejä maalauspohjaan.

Pohdin pitkään maalauksen lopullista suuntaa ja viestiä. Millainen yksityiskohta tähän sopisi. Mallailin pitkään esim. käsiä maalaukseen, tukemaan jollain tapaa valaistumisen ajatusta. Lopulta päädyin palamaan värien merkityksissä tavoitteellisuuteen, josta tuli mieleen juuret. Juuret hahmottelin maalauksen päälle kuivapastellilla ja suunnittelin värejä mallailemalla langan pätkiä maalauksen päällä. Olin jo aiemmin halunnut tuoda maalaukseen vastaväriharmoniaa keltaisen sävyillä ja päätin kirjoa juuret eri keltaisen sävyihin taittuvilla langoilla. Kirjoin juuret suoraan taulupohjaan kiinni.

ROOTED - SIELUN JUURET, akryylimaali, kirjonta pellavakankaalle

Teos jatkaa teossarjan tyyliä ja sanomaa: omien juurien ja aineettoman perinnön ymmärrys vie eteenpäin, kohti unelmia ja valaistumista.

Tilaustyö Joensuun Ruplalle kesäkuussa 2023

Olin mukana toteuttamassa Joensuun Ruplan ikäihmisten virkistäytymistilaan tilaustyötä. Asiakas tiedusteli koulun kautta mahdollisuutta tilata suurehkoa maalausta rakennuksen aulatilaan tuomaan piristystä tiloihin ja asiakkaille. Olin heti kiinnostunut projektista, sillä halusin päästä kokeilemaan ison maalauksen toteuttamista ja oppia isomman asiakastyön materiaalien tilaamisesta ja työn sopimisesta.

Muodostimme kolmen hengen ryhmän toteuttamaan maalausta: minä, Manu Alastalo ja Jonne Nuutinen. Koska minulla on perustettu oma yritys koulun opintojen kautta, päätimme että työ toteutetaan Artkaaria NY:n kautta ja minä hoidan kommunikoinnin asiakkaan suuntaan sekä teen tilaukset yrityksen nimissä.

Kävimme tutustumassa Ruplan tiloihin ja mittaamaassa paikkaa jonne maalausta kaavailtiin. Tapasimme jo tuolloin muutaman tilojen käyttäjän, jotka kertoivat meille millaista maalausta tilaan kaivataan. Tärkeinä seikkoina pidettiin mm. ikäihmisten harrastetoimintaa, luontoa, Pielislinnaa, Pielisjokea, kaupungintaloa... Teoksen haluttiin olevan hilpeä, ei pelkkä maisema tai rakennus, vaan tahdottiin nimenomaan toimintaa ja hassutteluakin.

Kuva aulasta, johon maalausta lähdettiin toteuttamaan.

Ikäihmisten ehdotuksia maisemista.

Tarjousta varten selvitin MDF-levyn ja maalien hinnat eri toimittajilta ja valitsin edulliset mutta laadukkaat ja kestävät materiaalit tarjoukseen. Maalaukseen koko oli lopulta 170x200cm ja päädyimme työn nopeuttamiseksi maalaamaan akryyliväreillä. Laskimme, että kolmestaan toteuttaisimme työn nopeasti ja lisäsimme tarjoukseen työn hinnan. Lähetin tarjouksen sähköpostitse ja sovimme tapaamisen Ruplan järjestöjen kokoukseen.

Kokoukseen mennessä jokainen meistä maalauksen toteuttajista loi luonnoksen asiakkaan antamien ideoiden pohjalta. Sovimme yhdessä, että jokainen toteuttaa hieman erilaisen luonnoksen, jotta saadaan oikeasti kolme erilaista vaihtoehtoa esille kokoukseen. 

Minä lähdin luonnostelemaan kuvitteellista maisemaa joka pohjautui tuttuihin Joensuun kaupungin elementteihin. Muunsin puiston kulkemaan alaspäin pianonkoskettimien mukaisesti kuin spiraalipolku tai askelmat. Sen keskellä patsas joka soittaa torvea. Taustalla silta ja kaupungintalo. Ikäihmisiä tanssimaan, soittamaan ja liikkumaan maisemaan.

Edellisen luonnoksen pohjalta tein toisen luonnoksen värillisenä. En valitettavasti ehtinyt tehdä tästä luonnoksesta akvarelliversiota. Luonnos jäi turhan synkäksi ja tylsäksi.

Manu Alastalon maalaama akvarelli luonnos yhteisten ideoiden pohjalta, joka sai eniten kannatusta Ruplan järjestön kokouksessa. Tuolloin myös tarjouksemme hyväksyttiin ja aloitin työt tilaamalla maalaustarvikkeet. Kävin noutamassa MDF-levyt ja kuljetin ne Outokumpuun, jossa pohjustimme levyt gessolla ja pohjamaalilla. Maalaus toteutettiin kahdessa osassa, sillä emme löytäneet tuolloin tarpeeksi isoa yhtä levyä ja kuljetuksen kannalta oli helpompaa, että levyt olivat kapeita.

Maalauspohjat ruuvattiin kiinni ateljeen seinään pohjustusten jälkeen.

Manu hahmottelemassa piirtäen maalauksen linjoja.

Olin itse kipeänä, kun maalaustyö aloitettiin. Puhelimen kuvien kautta väänsimme esim. horisontin paikasta ja sommitteluasioista hieman. Paikan päällä ja kuvista katsottuna asiat näyttivät hieman erilaisilta. Lopulta esim. Pielislinnaa laskettiin alemmas. Omasta puolestani olisin laskenut myös oikean puolen Ilosaaren viheraluetta, mutta näin ei tehty. Manu ja Jonne aloittivat heti melko tarkan maalaus työn. Itse olisin maalannut ensin suurpiirteisemmin maiseman, ja vasta niiden päälle olisin lisännyt ihmiset, eläimet ja muut yksityiskohdat. 

Tässä kohtaa pääsin itse mukaan maalaustyöhön. Aloin maalaamaan ensin sillan kaiteita ja sitten elävöittämään asfalttia. Yritin myös maalata rakennuksen ikkunoita sivuseinään, mutta en saanut niitä onnistumaan ja aikaa meni niitä korjatessa. Maalatessa huomasi miten tärkeää oli katsoa kokonaisuutta kauempaa ja ottaa valokuvia, jotta näkee meneekö linjat yhtenäisesti jne. Silloin kun paikalla oli kolme maalaamassa, yhden olisi melkein pitänyt olla vain katsomassa koko ajan maalauksen etenemistä kauempaa.

Huomasin maalatessa, että oma maalaustyylini on tosi erilainen. Oli opettavaista maalata Manun ja Jonnen kanssa, mutta myös työlästä. Eniten meni aikaa pohjamaalin peittämiseen ja oikeanlaisen sävyn sekoittamiseen: jos toinen oli aloittanut jonkin isomman kohdan, oli vaikea löytää siihen enää samaa sävyä jos se oli jäänyt kesken. Näin jälkeen päin olisi kuitenkin ollut parempi elävöittää maalausta erilaisilla sävyillä enemmän. Työ viimeisteltiin puolihimmeällä lakalla kahteen kertaan.

Huvittelua sillalla, akryylimaalaus

Lopputulos on värikäs iloittelu ja elämän makuinen, johon tilaaja oli tyytyväinen. 

Teos kuljetettiin koulun pakettiautolla Joensuuhun ja ruuvattiin seinään kiinni. Tilassa teos näyttää tältä. Toivottavasti valaistukseen panostetaan tilassa, jotta teos pääsisi oikeuksiinsa paremmin. Olisin sijoittanut teoksen eri tavalla tilaan, keskemmälle ja alemmas, mutta tilaajalla oli selkeä visio mielessään. Samalla olisin toki järjestellyt koko aulan toimivammaksi huonekaluineen niin, että teos olisi tilan keskipiste. Tekijänä jäi vähän harmittamaan, että teos sijoitettiin mielestäni väärin tilaan nähden, mutta koin, etten olisi pystynyt vaikuttamaan asiaan enää, vaan tilaaja oli päättänyt etukäteen mihin haluaa kiinnittää teoksen.

Tilaustyössä oppi paljon, mutta haasteitakin oli. Seuraavaksi olisi kiva suunnitella teos jonkun toisen yhteisön kanssa ja luoda iso kolmiulotteinen teos sen pohjalta yksin tai pienen työryhmän kanssa yhdessä. Haluaisin luoda vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja tehdä yhteisöllisesti merkittäviä teoksia.