Teos- tai tuotekokonaisuuden toteuttaminen ja esille laittaminen

Taide- ja myyntinäyttely Mokkamaassa 1.-31.8.2023

Silmät ummessa - There used to be a forest

Tiina Miettinen

Juliste näyttelyyn ideoitiin yhdessä Krista Hiltusen kanssa.

Lehdistö/mediatiedote

Ehdotin Krista Hiltuselle alku keväällä 2023, että voisimme vuokrata Mokkamaan kabinetin näyttelyä varten elokuulle 2023. En ollut aiemmin järjestänyt näyttelyä yksin, joten halusin mukaan toisen henkilön. Lisäksi tilan kustannus tulisi halvemmaksi kahdestaan, enkä ollut ihan varma riittäisikö minulla vielä teoksia tilaan pelkästään yksin. Olin kuitenkin haaveillut jo aiemmin näyttelyn pitämisestä ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. 

Lähdin rakentamaan näyttelyä ympäristöteeman ympärille, joka on ollut mielessäni jo kuluneen vuoden ajan. Ympäristöteeman lisäksi halusin luoda näyttelyyn teoksia, jotka kuvaavat ihmisen välinpitämättömyyttä ja suhdetta luontokatoon ja ympäristöön. Mielestäni silmien sulkeminen kuvastaa hyvin yleistä suhtautumista luonnon varojen kuluttamiseen sekä kuinka epäkunnioittavasti toimimme usein ympäristöämme kohtaan. Ihmisten tavoitteet menevät liian usein ympäristön edelle. 

Seuraavat näyttelyn työt valmistuivat jo kevään aikana koulussa. Ne syntyivät sopivasti teeman ympärille, joka minulla oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa. 

SOKAISTUNUT

Monotypia 

Kokeilin monotypiaa ja edellisellä opintojaksolla ja pidin siitä, sillä siinä tuntuu olevan rajattomasti vaihtoehtoja ja variaatioita, joita voi kokeilla. Toisaalta tekniikka on myös haastava, sillä täysin samanlaiseen lopputulokseen on varmastikin mahdotonta päästä ja näin ollen on jaksettava kokeilla monta kertaa vedostusta. Oman tyylin löytäminen on vielä kesken.

Kokeilin vedostaa erilaisille grafiikkapapereille, erimuotoisilla laatoilla ja eri tavoin. Teosta työstin väritelauksin sekä hieromalla paperitupolla ja tarlataanilla, poistin ja lisäsin väriä siis erilaisin menetelmin. Käytin öljypohjaisia värejä. Tämä teos valikoitui mukaan näyttelyyn sen herkkyyden ja tunnelman vuoksi. Sen oli tarkoitus olla teosparina Loppuun kulutettu -nimiselle metallityölle, josta heijastuu ja peilautuu valoa sekä omat kasvot. Valitettavasti näyttelytilaan ei saanut ripustettua painavaa metallityötä seinälle, joten jouduin tekemään kompromissin ja ripustamaan ne erilleen toisistaan.

LOPPUUN KULUTETTU

Offset-pellille maalattu carborundum, patinoitu metalli

Teos heijastelee sekä materian ja luonnonvarojen loppuun kulumista, että omien voimavarojen kuluttamista katkeamispisteeseen asti. Teoksessa on käytetty loppuun kulutetut carborundum -levyt sekä ylijäämä metallilaatta, jolla haluan viestittää kiertotalouden tärkeyttä niin luonnonvarojen kuin materian käytössä.

Teos näyttelytilassa. Valitettavasti sitä ei voinut ripustaa seinälle painonsa vuoksi ja se jäi nojaamaan tasolle seinää vasten. Teos ei pääse oikeuksiinsa tällä paikalla, mutta koin että se on tärkeä osa näyttelyä enkä halunnut jättää sitä poiskaan.

TYYNEYS

Kopiolitografia

Kopiolitografiassa hyödynsin omasta veistoksestani tekemää valokuvaa. Muunsin sen mustavalkoiseksi ja pienensin kuvaa hieman. Halusin lopputuloksesta vanhan näköisen ja epätarkan. Ajan patina tuo mielestäni näyttelyyn myös muistutuksen siitä, kuinka kauan nyky-yhteiskunta on ylikuluttanut luonnonvaroja.

Tässä mustavalkokuva veistoksesta, jota käytin vedostuksessa.

Tyyneys valikoitui mukaan, sillä siinä kiteytyy monen suhtautuminen luontoon: Tyynesti käytämme luonnonvaroja omiin tarkoituksiimme ja suljemme silmät kun olemme päässeet tavoitteeseemme. Tyyneys asettuikin teospariksi There used to be a forest -maalaukselle, joka heijastelee ajattelemaan maan pinta-alan käyttötarkoituksia ja metsän kaatamista ihmisen käyttöön.

MAISEMA

Luonnos teoksesta

Kauniiseen maisemaan aletaan lisätä roskaa.

Ihminen lisätään roskan keskelle katsomaan maisemaa.

MAISEMA

Öljyväri kankaalle

Öljyvärimaalauksessa aiheena on ruma-kaunis. Aihe oli mielenkiintoinen ja herätti heti monia erilaisia ajatuksia ja teemoja, ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla tällä opintojaksolla. Päädyin minulle tuttuun aiheeseen, luontokatoon ja ihmisen aiheuttamaan jätteen määrään. Haluan maalauksellani herättää katsojan miettimään jälkeään, jonka jokainen meistä tänne toiminnallaan jättää. Etsin netistä erilaisia kuvia rannalle levittäytyvistä kaatopaikoista ja kauniista maisemista, jotka halusin yhdistää. 

Luonnostelin työn hyvin nopeasti ja työskentely tuntui heti vaivattomalta. Valitsin työhön keskikokoisen pohjan, jotta maisema pääsisi oikeuksiin kuvassa. Päätin heti karhentaa pohjaa mikropallo-gessoseoksella. Käytin kahdenlaista seosta: hiekkaan vähemmän karheaa ja roskaan isoa karhennusta, eli rakeisempaa seosta. 

Halusin teoksen mukaan näyttelyyn, sillä se ilmentää täysin nykypäivää ja haluan teoksella herätellä katsojaa pohtimaan maapallon tulevaisuutta, yksilön elinympäristöä ja kulutustottumuksia. Liikaa syyllistämättä ketään näytän todellisuuden, joka myös meitä suomalaisia voi odottaa pian.

MAAPALLON VIIMEINEN TANSSI

Akryyli pellavakankaalle

Teoksella otan kantaa maailman laajuiseen kulutus ongelmaan ja maapallon kantokyvyn rajaan. Tanssi kuvailee ironisesti tilannetta, jossa ihmiset elävät luonnonvarojen kustannuksella yli omien tarpeiden. Tanssi liitetään monesti positiiviseen ajatukseen, mutta teoksen nimellä herätellään katsojaa pohtimaan omia valintoja, jotta sanan viimeinen voisi jättää pois. Teokselle olisin halunnut ripustaa vierelle yleisön, eli viivasyövytys ja akvatinta -tekniikoilla tehdyt YLEISÖ I, II ja III teokset. Ne olisivat sopineet mielestäni hienosti yhteen, mutta ripustusteknisistä syistä jouduin laittaamaan teokset eri seinille.

KASVUSTO 

Carborundum ja monotypia

Tämä teos syntyi niin ikään herättämään ajatuksia luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristön tuhoutumisesta ihmisen toiminnan myötä. Tässä kasvusto on leikattu ja sen kasvaminen on pyritty estämään. Tämän teoksen pariksi valitsin Käännän katseeni, jotka yhdessä luovat mielestäni hyvän kokonaisuuden.

KÄÄNNÄN KATSEENI

Painoväri paperille

Teos syntyi hetkessä ylijäämäväreistä palettiveitsellä maalaten. Se on mielestäni herkkä ja kaunis. Se kuvastaa ihmistä joka on epävarma, ehkä hän kyseenalaistaa toimintamalleja omassa mielessään, muttei uskalla tuoda niitä vielä julki. Kuten moni meistäkin, hänkin kääntää katseensa ja jatkaa kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Seuraavat teokset syntyivät kesän aikana kotona. Nämä kaikki on tehty ja suunniteltu täysin tätä näyttelyä varten jatkumoksi kevään aikana koulussa tekemilleni töille. Olisin halunnut maalata öljyväreillä, mutta kotioloissa se oli mahdotonta, joten maalaukset tein lopulta akryyliväreillä.

Kävin kesän aikana Kuopion Taidemuseossa ja näin siellä vaikuttavan valokuvateoksen. Kyseessä on hakkuualueesta otettu ilmakuva. Vaikutuin niin paljon, että halusin myös itse luoda jotain ylhäältä alaspäin kuvattuna. Näin lähti syntymään There used to be a forest -akryylimaalaus. 

Inspiroiva valokuvateos. Valitettavasti tekijän nimi on unohtunut.

Maalaus alkuvaiheessa.

Jatkettu maalaus.

Melkein valmis.

Yksityiskohtia maalauksesta.

Yksityiskohtia.

THERE USED TO BE A FOREST

Akryylimaalaus kankaalle

Teosta varten tutkin ilmakuvia, karttoja ja hakkuualueita. Halusin jättää katsojalle tulkittavaa, mitä hän näkee kuvassa metsän tilalla. Teosta oli tosi kiva maalata ja pidän lopputuloksesta juuri sen takia, että se antaa niin paljon tulkintaa katsojalle. Teoksesta tulikin näyttelyn nimikkoteos, sillä sen nimi ilmentää mielestäni hyvin näyttelyn kokonaisuutta ympäristöteeman kannalta.

Halusin tehdä näyttelyyn monella eri tekniikalla teoksia. Olin jo keväällä suunnitellut tekeväni näyttelyyn keramiikkaa. Teoksia varten tilasin muutaman uuden sivellinlasitteen. Valitettavasti en ehtinyt kokeilemaan lasitteita etukäteen, joten en tiennyt yhtään tuleeko lopputuloksesta sellainen kun olin ajatellut. 

Muotoilu valmis.

Luodakseni naamion ja saadakseni kolmiulotteisuutta lisää muotoilin saven kaulimen päällä ja jätin myös kuivamaan siihen.

Käytin kolmea eri lasitetta, joista tumman metallin vihreä ei mielestäni vastannut täysin sitä mitä olisin halunnut. Halusin kasvot ehdottomasti tummiksi. Minulle on tärkeää, että ihonväri ei ole automaattisesti vaalea. Valkoinen kukka edustaa teoksessa minulle luonnon kuolemaa.

TYYTYVÄINEN

Keramiikka

Tyytyväinen ihminen tuhoaa ahneudellaan ympäristöään.

Toinen keramiikkateos kuivumassa.

Suunnittelin tähän vastakkaista väriasettelua kuin Tyytyväinen -teokseen, mutta valitettavasti metallin vihreästä tuli poltossa liian tumma ja musta metalli ei näin ollen erotu joukosta. Valkoinen oli koostumukseltaan puolestaan hyvin litkumainen, joten siitä jäi liiaksi siveltimen jälkiä taustaan.

KUIHTUNEET

Keramiikka

Olen kuitenkin tyytyväinen teoksen kolmiulotteisuuteen. Halusin luoda moniulotteisempaa savityötä, jollaista en ole aiemmin tehnyt sekä tehdä epämuodostuneita kasveja tai puita, mitä ikinä kukin niissä näkee. (Puolisoni näkee tässä ihmisiä.) Tummilla väreillä pyrin tuomaan esille ettei näissä koukeroissa ole enää eloisuutta jäljellä.

Nämä olivat siis jo alusta alkaen teospariksi luotu. Vähän jäi ripustuksessa harmittamaan myös näiden asettelu, olisin halunnut ne lähekkäin, mutta kokonaisuuden kannalta vaikutti siinä tilanteessa paremmalta jättää niiden väliin tilaa.

Tein vielä toisenkin teosparin, johon valitsin pyöreät maalauspohjat ja maalasin ne akryylivärein.

Pohjamaalin päälle tein elastisella teipillä hahmotelman päästä.

Maalasin melko agressiivisesti ja erilaisia tekniikoita käyttäen, kuivumisen jälkeen irroitin teipin.

Työstin pään rajoja ja lisäsi paljon sävyjä ihoon.

SILMÄT UMMESSA

Akryylimaalaus kankaalle

Olin jo nimennyt näyttelyn ja olin pyöritellyt mielessäni keväästä asti silmät ummessa -nimeä. Päätin nimetä maalauksen sen mukaisesti. Teoksessa ihminen on imenyt itseensä kaiken luonnon tarjoaman eikä enää huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Teoksen pariksi halusin luoda hidasta, hiljaista, autiota ja kuolevaa elämää viestivän maalauksen.

Teospari näyttelyssä.

Ensimmäinen maalauskerta.

Maalausta jatkettu.

TÄÄLLÄ PUUT EI ENÄÄ KUISKAA

Akryylimaalaus kankaalle

Kaunis valonkajo taustalla, hitaasti kuolevat puut silmän kantamattomiin. 

Kävin kesällä Kaisa Jussilan metalligrafiikan -kurssilla ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa viivasyövytystä ja akvatintaa. Tein useita erilaisia laattoja kurssilla, mutta suunnittelin näyttelyä varten YLEISÖ -nimiset yhden viivan piirustukset. Tein kaksi laattaa, joista ns. koevedoslaatta toimi mielestäni sommittelun kannalta paremmin ja päätin tehdä sillä laatalla useamman vedoksen. Piirsin siis yhdellä viivalla kaksi hahmoa, jäljitellen vähän renessanssimaisia yläluokan hahmoja, jotka kuvittelin istumaan tärkeinä oopperan aitiossa. Olisin halunnut kaikki kolme vedosta Maapallon viimeinen tanssi -teoksen ympärille yleisöksi, mutta kuten jo aiemmin totesin se ei ripustuksen kannalta onnistunut.

Koevedoksia viivasyövytyksestä.

Viivasyövytetty laatta.

Koevedos akvatinta.

Valitettavasti en löytänyt jokaisesta yksittäistä kuvaa. Ylhäällä YLEISÖ I, viivasyövytys ja pastelliväri, keskellä YLEISÖ II, viivasyövytys ja akvatinta, alhaalla YLEISÖ III, viivasyövytys ja akvatinta värillisenä.

YLEISÖ I, II ja III näyttelyssä kuvassa vasemmalla.

Näyttelyn ja teoskokonaisuuden suunnittelu sekä toteutus vaati paljon aikaa ja ajatustyötä. Teoksia piti lopulta karsia pois näyttelystä. Kävimme Kristan kanssa katsomassa tilaa kesäkuun alussa ja päätimme silloin vain, että jaetaan teokset omille seinille. Lopullinen päätös kumpi ottaa kumman seinän tehtiin vasta ripustuspäivänä. Olisi ollut ehkä helpompaa luoda sopivan kokoisia ja taustaan paremmin sopivia teoksia jos asiat olisi sovittu aiemmin ja aikaa olisi ollut muutenkin enemmän. Ripustusta varten tuli miettiä myös miten ripustaa, mitä välineitä ja materiaalia ripustusta varten täytyy hankkia ja mitä tilan omistaja on mieltä ripustus ratkaisuista.

Minä tein lehdistötiedotteen ja laitoin myös menovinkin Karjalan Heiliin näyttelystä. Krista puolestaan teki teosluettelot, joita piti muokata vielä ripustuspäivänä, kun suunniteltu järjestys/teosparit eivät toteutuneetkaan. Ostin tilaan vieraskirjan, jotta näemme paljonko näyttely oikeasti tavoittaa ihmisiä ja millaisia kommentteja mahdollisesti saamme.

Olen kuitenkin tyytyväinen että sain teoksia esille ja mielestäni kokonaisuuskin on ok. Ripustamisessa olisi ollut hyvä olla mukana assari, jotta olisi voinut käydä itse katsomassa sopivaa korkeutta, väliä ja kokonaisuutta. Mokkamaan seinien väri vei myös joiltakin teoksilta hohtoa ja valaistus ei ollut näyttelylle sopiva. Paikka on kuitenkin ihan hyvä aloittelevalle taiteilijalle saada teoksia esille ja kokea teoskokonaisuuden esille laittaminen. 

Päätös, että toin näyttelyssä esille hyvin monipuolisesti erilaisia tekniikoita toi kokonaisuuteen levottomuutta, joten ensi kerralla mietin tarkemmin millä muutamalla tekniikalla haluan luoda kokonaisuuden. Kävin kesän aikana useissa erilaisissa näyttelyissä ja tutkin yleistä hintatasoa teoksille. Hinnoittelin tuotteet muutaman kerran uudelleen, kunnes tuntui että olin tyytyväinen. Otin huomioon hinnoittelussa työajan, materiaalikustannukset, opiskelijan näkökulman ja mahdollisuuden saada oikeasti myytyä joitain teoksia. Hinnoittelu oli haastavaa, sillä omalle työlle ja luovuudelle on vaikea asettaa tarpeeksi korkeaa hintaa. Mukava oli kuitenkin huomata, että teokset kiinnostivat ja muutama jopa varattiin.

Kuva näyttelystä.

Kuva näyttelystä.

Kuva näyttelystä.