KUVATAITEEN MATERIAALIEN JA MENETELMIEN KÄYTTÖ 30op

 TAIDEGRAFIIKKA

Linocut

Aiheena mytologia. Valitsin Puun hengen, sillä siinä on mielestäni jotain kiehtovaa, sillä puut eivät ole satuolentoja tai jonkun keksimiä, vaan niitä on ympärillämme ja niiden olemassa olo on helppo ymmärtää. Puut ovat eläviä ja haluaisin uskoa niiden sisällä olevan oma henki, ystävällinen, mutta enenevissä määrin tämä henki on poissa tolaltaan meidän ihmisten toiminnan takia. Niinpä hän huutaa ja huojuu, pauhaa! 

Rakensin yksinkertaisen kuvan puusta ja halusin luoda kuvasta lapsenomaisen, hieman jännittävän ja pelottavankin, mutta silti jollain tapaa ystävällisen satumaailman. Tein useita vedoksia ja kokeilin erilaisia värejä. Taustalle tein monotypia-väritelauksen kolmella värillä. Kaiversin linoleum-levyä hieman lisää ja vedostin myös päällekkäin samalla levyllä useita kertoja saadakseni heilumista ja pauhaamista kuvaan lisää.

Kuvat vedostin japaninpaperille ja käytin öljypohjaisia värejä. Oli kiva kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja työstää ideaa eteenpäin. Erilaisia vaikutelmia sai aikaan hyvinkin pienillä väri lisäyksillä tai lisäkaiveruksella. Minulla oli kahta eri kokoista väritelaukseen tarkoitettua levyä ja lopulta niistäkin vedoksista tuli ihan kivoja, vaikka puu tulee kuvasta "ulos/yli".

Luonnos Puun hengestä

Linoleum-levy kaiverrettuna

Puu yksivärisenä läpikuultavalla monotypia taustalla. Tämän vedoksen valitsin Outokummun kirjastoon lapsille suunnattuun Kuvitusnäyttelyyn. Vedos ei ole liian pelottava, mutta siinä on jotain satumaista. Puun hengen ilmeestä voi jokainen keksiä oman tarinan. Onko puu mielestäsi suuttunut, yllättynyt vai surullinen? Tai ehkä kaikkea näitä. Teoksen nimesin: Herra Puu!

Väritelaus/monotypia

Kaksivärinen vedos

Kolmivärinen vedos

Huojuva puun henki -vedos

Vihainen puun henki -vedos

Puupiirros

Aiheena on mytologia. Halusin tehdä isohkon työn, ajattelin sen olevan ensimmäiselle kerralle helpompi minulle, sillä isommat työt eivät vaadi välttämättä niin paljon tarkkuutta. Linocutin kokeneena uumoilin, ettei puupiirros ole välttämättä vahvinta osaamistani. Toki kaiverrettavaa olisi enemmän... Valittu vanerilevy hiottiin ja lakattiin värillisellä vesiohenteisella lakalla ja kuivumisen jälkeen kuva luonnosteltiin lyijykynällä levylle. 

Valitsin aiheeksi luolamaalaukset ja vanhat palvontapaikat, joissa näitä muinaisia luolamaalauksia voi myös nähdä.  Monesti luolamaalauksissa esiintyy myös palvovia tai tanssivia hahmoja, sarvia ja tietysti ajan kuluessa paljon kuluneita kuvia. Lähdin hahmottelemaan ajatusta pienestä kulkueesta juhlimassa auringon alla. Halusinkin tehdä osittain epäselvän kuvan, niin että katsoja voi muodostaa omat päätelmänsä, mitä kuvassa hänen mielestään näkyy ja mitä siinä mahdollisesti tapahtuu. 

Kaiverrus oli haastavaa ja työlästä. Halusin rosoista ja epämääräistä jälkeä, joka sekin osoittautui hankalaksi. Kaiversin laattaa vielä lisää ensimmäisten vedosten jälkeen, sillä halusin lisää rosoisuutta ja ylhäällä menevä diagonaali alkoi näyttää enemmän japanilaiselta kuin muinaiselta ja kuluneelta. Vedostukset tehtiin japaninpaperille ja käytin öljypohjaisia värejä myös tässä.

Värimaailmaan halusin ehdottomasti keltaista tai oranssia. Tein useita vedoksia kokeillen erilaista väritelausta levylle. Vedostin kaikki prässillä. En päässyt ihan haluamaani lopputulokseen, mutta tekniikkaa oli hauska kokeilla ja kun vauhtiin pääsi niin oli mukava kokeilla erilaisia variaatioita.

Luonnos puupiirrokseen

Ensimmäiset kaiverrukset

Ensimmäinen vedos

Toinen vedos

Väritelaus

Lisää kaiverrettu

Vedos väritelatulle taustalle.

Vedos usealla värillä.

Monotypia

Kokeilin monotypiaa ja edellisellä opintojaksolla ja pidin siitä, sillä siinä tuntuu olevan rajattomasti vaihtoehtoja ja variaatioita, joita voi kokeilla. Toisaalta tekniikka on myös haastava, sillä täysin samanlaiseen lopputulokseen on varmastikin mahdotonta päästä ja näin ollen on jaksettava kokeilla monta kertaa vedostusta. Oman tyylin löytäminen on vielä kesken, mutta monenlaista tuli jälleen kokeiltua.

Kokeilin vedostaa erilaisille grafiikkapapereille, erimuotoisilla laatoilla ja eri tavoin. Tein väritelausta, sapluunoita, maalasin palettiveitsellä, hiersin paperitupolla ja tarlataanilla, poistin ja lisäsin väriä siis erilaisin menetelmin. Käytin öljypohjaisia värejä.

Aika monessa tuli tehtyä liikaa kerroksia, mutta olen tyytyväinen kaikkiin kokeiluihin. Minulla oli ensin ajatus kasvoista, jotka ilmestyvät kuviin värikerrosten seasta. Tämän jälkeen käytin myös sapluunoita. 

Luonnos kasvoista

Flirty face

Hän

Oletko siellä?

Herään

Hiekkamyrsky 1

Hiekkamyrsky 2

Kuivaneula ja carborundum

Kokeilin edellisellä opintojaksolla myös kuivaneulaa ja carborundumia. Tällä kertaa aiheena oli rakkaus ja päätin kokeilla kirjoittaa oman rakkausrunon. Runon halusin kirjoittaa isommalle levylle kaunokirjoituksella carborundumilla ja tehostaa joitain sanoja tikkukirjaimin kuivaneulalla. Runosta tuli henkilökohtainen ja sen merkitys ei välttämättä aukene muille, joten suunnittelin tekeväni tekstistä ensin muutaman selvemmin luettavan version itselleni ja tämän jälkeen vedostaa hieman epäselviä versioita. Teksti jatkuu looppina, eli runossa ei periaatteessa ole alkua eikä loppua. Haastavaa oli kirjoittaa kaunolla väärinpäin, jotta lopputulos olisi oikeinpäin.

Taustalle tein ensin väritelauksia, valitsin mielestäni vähän yltiöällöttävän pinkin, jotta kuvasta tulisi vähän mauton ja kliseinen. Kirjoitin runon rakkaalle miehelleni, joka on yltiöromanttinen ja ansaitsee olla juuri näin romanttisen kliseisen teoksen alkulähteenä. Lopulta päätin kokeilla myös hieman miedompia värejä ja yhdistelmiä.

Tuntui, että sellaisenaan vedokset eivät oikein toimineet niinkuin olin toivonut. Ajattelinkin, että mahdollisesti kokeilisin vielä jotain muuta väriä tai yhdistää jotain muuta tekniikkaa vedoksiin joskus myöhemmin.

Ensin kokeilin väritelauksen päälle carborundumia.

Testilevy

Tein taustalle myös oman carborundumin.

Tässä toinen tausta.

Ja kokeilin vielä kahdella värillä taustaa.

Ensimmäinen vedos tekstistä monotypian päälle.

Epäselvä vedos carborundum -taustalle.

Epäselvävedos kaksiväriselle carborundum -taustalle.

Toinen vedos monotypia -taustalle.

Kopiolitografia/Paperilitografia

Kopiolitografiassa hyödynsin omasta veistoksestani tekemää valokuvaa. Muunsin sen mustavalkoiseksi ja pienensin kuvaa hieman. Halusin lopputuloksesta vanhan näköisen ja epätarkan. Tekniikka oli helppo. Arabikumia töpöteltiin märän kuvan molemmille puolille ja lisättiin päälle haluttua väriä. Itse tein vedokset charbonellin mustalla ja seepialla. Lyhyen vaikutusajan jälkeen kuvasta pyyhittiin varovasti sienen ja veden avulla väri pois. Kuva vedostettiin märälle grafiikkapaperille prässin avulla.

Tyyneys

1. vedos

Tämän jälkeen kokeilin vedostaa omia magneettikuvia, joista olin ottanut valokuvat. Minulla on jonkin asteinen kiintymys kaikenlaisiin lääketieteellisiin kuviin, joita tykkään muokata digitaalisesti. Oli kiva kokeilla myös tätä tekniikkaa. Testasin myös kääntää näissä kuvissa valotuksen negatiiviseksi, mutta mielestäni niistä vedostuksista tuli tylsempiä. Näillä minun henkilökohtaisilla kuvilla haluan taiteen kautta näyttää miten ihmeellinen meidän keho on ja millaisia asioita teknologia mahdollistaa meidän tänä päivänä havainnoida kehostamme. Magneettikuvauksissa käy joka päivä satoja ihmisiä, mutta kuinka moni heistä näkee itse, miltä oma keho todellisuudessa näyttää sisältä päin? Itse toimin usein koepotilaana ja olen sitä myöten kiinnostunut aiheesta.

Valokuva magneettikuvasta, jota on terävöitetty ja valotettu lisää.

Valokuva magneettikuvasta, jota on terävöitetty.

Ensimmäinen vedos lannekuvasta.

Ensimmäinen vedos niskakuvasta.

Seuravaaksi kokeilin tussipiirroksella samaa tekniikkaa. Aiheena oli kuvituskuva. Oma NY-yritykseni Artkaaria on tekemässä juuri seuraavaa esitysprokkistaan, jonka aiheena on Mielikuvitusmatka Pariisin pyörteistä Kolin maisemiin. Päätin kokeilla luoda tähän teemaan piirroksen. Olen epävarma omista piirustustaidoistani ja mielestäni se näkyy lopputuloksessa. Kokeilin vedostaa kolme erilaista versiota ja mielestäni viimeinen onnistui väritykseltään hyvin. Näin jälkeen päin katsottuna, lisäisin kuvaan reilusti viivoja taustaan/ympäristöön ja koittaisin tiivistää kuvan sommitelmaa. Eiffel-tornista tuli kuin Pisan kaltevasta tornista, mutta sellaista elämä välillä on. Tekniikkana kopiolitografia oli nopeaa ja kivaa, jota pitää ehdottamasti tehdä lisää ja kokeilla etenkin omia piirustuksia lisää. Tekniikkaan olisi kiva myös yhdistää toinen tekniikka, kuten vaikkapa monotypia, mutta en ehtinyt vielä kokeilla sitä. 

Luonnos

Pariisin pyörteistä Kolin maisemiin

MAALAUSTAIDE

Akvarellikuvitus

Akvarellimaalauksen aiheena oli myös kuvitus ja lähdin lähestymään myös tätä oman NY-yritykseni kautta. Lapsille suunnattu tanssisatu Sateenkaarenvärinen valikoitui tällä kertaa aiheeksi. Halusin luoda sadun keskeiselle hahmolle satumaan, jossa hän (tai monta hänenlaistaan) tanssii maisemassa. Sadussa olennaisena osana ovat myös luonto ja erityisesti suuri lehto ja sen juurella liplattava puro. 

Esityksen rekvisiittaa, josta on saatu inspiraatiota.

Tässä yksi mainoskuva, josta haettu inspiraatiota.

Luonnos

Akvarellimaalaus vielä vaiheessa.

                                          

Valmis työ. Olisin halunnut luoda enemmän kontrasteja, mutta yritin luoda läpikuultavaa ja sadunomaista tunnelmaa. Harjoitusversiossa tummensin enemmän ja tein selviä kontrasteja jotka menivät sitten jo liian tukkoon tai eivät muuten toimineet, joten en uskaltanut tähän varsinaiseen työhön enää lisätä tehostavia elementtejä. Jälkikäteen olisin tehnyt pienemmässä koossa lisännyt maisemaan jotain. En halunnut taustalle enää sateenkaarta, sillä se ei liity itse kuvituksen aiheena olleeseen satuun kuin värillisesti. Tekniikkana akvarelli vaatii vielä lisää harjoittelua mutta ihan pidän siitäkin.

Öljyvärimaalaus

Öljyvärimaalauksessa aiheena on ruma-kaunis. Aihe oli mielenkiintoinen ja herätti heti monia erilaisia ajatuksia ja teemoja, ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla tällä opintojaksolla. Päädyin minulle tuttuun aiheeseen, luontokatoon ja ihmisen aiheuttamaan jätteen määrään. Haluan maalauksellani herättää katsojan miettimään jälkeään, jonka jokainen meistä tänne toiminnallaan jättää. Etsin netistä erilaisia kuvia rannalle levittäytyvistä kaatopaikoista ja kauniista maisemista, jotka halusin yhdistää. 

Luonnostelin työn hyvin nopeasti ja työskentely tuntui heti vaivattomalta. Valitsin työhön keskikokoisen pohjan, jotta maisema pääsisi oikeuksiin kuvassa. Päätin heti karhentaa pohjaa mikropallogessoseoksella. Käytin kahdenlaista seosta: hiekkaan vähemmän karheaa ja roskaan isoa karhennusta, eli rakeisempaa seosta. 

Teosta oli kiva maalata ja tiesin aika pitkälle millaisen maalauksesta haluan. Jossain kohtaa maisema alkoi tummua liikaa lopuksi yritin vaalentaa maisemaa. Olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Lopullinen maalaus sai nimekseen Ihminen ja luonto. Jokainen saa napata siitä sellaisia fiiliksiä mukaansa kuin haluaa.

Luonnos 

Karhennukset ja pohjaväri keltaisella.

Aloitin maiseman maalaamisen ja lisäsin roskia. Hahmottelin henkilön istumaan rannalle.

Henkilö ja yksityiskohtien maalaaminen.

Lisää yksityiskohtia mm. roskia ja lokki.

Ihminen ja luonto

Munatempera

Kokeilin ensimmäistä kertaa munatempera -tekniikkaa, perinteinen ja osittain työläs tekniikka sai aiheekseen arjen, jota muistaakseni itse ehdotin. Arki oli kuitenkin juuri maalauksen aloitushetkellä sen verran hektistä, että aivot löi tyhjää ja tuntui ettei mikään aihe herättänyt minussa mielenkiintoa. Jostain syystä mieleeni juolahti joka-aamuinen näky; vettä vailla oleva puoliksi kuihtunut ruukkukasvi. Jollain tapaa se tuntui hyvältä ajatukselta, sellaista arki tuntui olevan. Puoliksi kuihtunutta.

Luonnostelin työn ja aloitin maalauspohjan tekemistä. Tein pohjan itse sahaamalla ja hiomalla puupalat sekä liimaalalla ne maalauspohjaan. Valmistimme jänisliimaa, jolla hieroimme kankaan alustaan ja tämän jälkeen teimme myös jänisliimasta sekoituksen, joka toimi pohjustusaineena. Munaemulsio valmistettiin kananmunasta, pellavaöljystä ja akkuvedestä ja siihen sekoitettiin haluttuja pigmettejä.

Tässä kohtaa meni vielä ihan hyvin, maalaus lähti ihan hyvin käyntiin vaikkakin tuntui ihan kummalliselta heti öljyvärien jälkeen. Sain aikaiseksi kuitenkin ihan hyvää kuultavaa jälkeä. 

Luonnos 

Maalaus alussa

Maalaus keskivaiheessa

Maalaus lopuksi.

Kuten kuvista näkyy, aihe alkoi pikkuhiljaa kuitenkin olemaan minulle niin tylsä ja joutava, että sotkin työn ja päätin ottaa asiasta tauon. Pitkän viikonlopun jälkeen olin valmis yrittämään uudestaan ja aloitin samalle pohjalle uuden työn.

Minulla ei ollut edelleenkään mitään mielikuvaa mitä haluaisin maalata, joten päätin lähestyä tilannetta intuitiivisesti. Tein ensin luokassa viiden minuutin rentoutusharjoituksen ja tämän jälkeen koitin aktivoida kahden käden piirtämisellä luovuuttani. Harjoitusten jälkeen maalasin pohjaan tekstin ARKI. Ja tämän jälkeen lähdin sen kummemmin miettimättä lisäämään värejä maalauspohjalle. Ruokatauon jälkeen viimeistelin muutamalla vedolla ja tuntui, että maalaus on valmis.

Valitettavasti tästä nopeasta prosessista ei tullut otettua yhtään välikuvia, sillä työskentely oli kovin intensiivistä ja maalaus oli yhdellä kerralla valmis. Tulkintani arjestani: versoilua ja ylöspäin kasvamista, värien sekoitusta ja kaaosta. Monta asiaa yhtäaikaa meneillään ja milloinkaan ei voi tietää mistä itsensä löytää. Siitä tuli ihan minun näköinen, vaikkei teknisesti ole sitä mitä tempera-maalaus perinteisesti edustaa. Olen tyytyväinen.

Arjen hallittu kaaos

Opintojakso oli erittäin opettavainen, mutta henkilökohtaisesti liian työläs. En ehtinyt syventyä haluamallani tavalla aiheisiin, sillä selkeästi tarvitsen jonkun minua koskettavan aiheen, että pystyn tuottamaan taidetta johon olen oikeasti itse tyytyväinen. En pitänyt tempera-maalauksesta, mutta aion kokeilla sitä vielä uudestaan ja ehkä pidettyäni taukoa maalaamisesta löydän jälleen uusia luovia aiheita arjestakin.

☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺

KUVANVEISTO

Betonipatsas

Taiteilija Reetta Ghrön-Soinisen ohjaamassa kuvanveisto -opissa tavoitteena oli tehdä kaksiosainen kipsimuotti ja betonivalu. Aloitimme työpisteiden rakentamisella kasaamalla kavaletit ja päällystämällä tukipuun muovilla. Rakensimme rautalangasta ja pienistä puupalikoista tukipuun ympärille saven työstöä tukemaan lisätuet. Tämän jälkeen lähdimme työstämään savesta hahmoa, suunnitelmana luoda lähikuva, eli veistoksessa tulisi olla hahmon pää ja olkapäät.

Savea on lisäilty tukipuun ympärille ja tukipalikat ovat vielä näkyvissä. 

Savi säilytettiin muovipusseissa, jotka suljettiin aina työskentelyn päätteksi huolellisesti jotta ne eivät pääse kuivumaan. Samoin tehtiin itse työlle: Ensin se peitettiin kostutetuilla kangaspaloilla ja sen jälkeen suljettiin muovipussiin kavaletin päälle.

Työskentely oli nopeaa ja kun massaa alkoi olla tarpeeksi, tuli alkaa pohtia minkä näköisen hahmon halusi luoda. Yritin luoda suht oikeita mittasuhteita hahmolle, sillä halusin harjoittaa realistisempaa lähestymistä taiteessani. Opettajalta sai hyviä vinkkejä kuinka alkaa hahmotella savesta kasvojen yksityiskohtia. Erilaisia välineitä apuna käyttäen kasvojen rakenne alkoi hahmottua.

Painotettiin saven lisäämisen ja poistamisen tuomaa realistisempaa otetta. Esim. että silmän kohdalta ensin poistetaan savea ja lisätään muotoja yksitellen takaisin kokonaisuuteen. Tämä sai kasvot näyttämään yksityiskohtaisemmalta ja siltä, että esim. luomen ja silmän väliin jää tilaa, ne eivät ole yhtä ja samaa savimassaa, vaan erilliset osat.

Vaikeinta oli luoda korvat. Havainnoin myös, että korvat sijaitsevat suhteellisen alhaalla päässä. Minun oli vaikea keskittyä yksityiskohtiin, korvan erilaiset kolmiulotteiset kiemurat tuntuivat haastavilta. Aloitin isommista ja poistin savea vähitellen. Niistä ei tullut realistisia mutta olin tyytyväinen, että sain hahmolle korvat. En ollut vieläkään päättänyt, millainen hahmostani tulisi.

Lisäsin hahmolle hiukset ja työstin niitä pienellä piikillä. Loin vanhahtavaa tyyliä, 1900-luvun alkupuolen laineita. Hahmo alkoi syntyä ja lisäsin hänelle myös viikset jotta hänestä tulisi hieman androgyynimpi. Silmistä tuli lopulta jopa sarjakuvamaiset, mutta minulla olikin pyörinyt mielessä, että hahmo on suoraan tv-sarjasta. Lisäsin hänelle vielä vaatteiksi ruudullisen pyjaman. Mielestäni ilme kertoo hänen yllättyvän jostain pyjama päällä. Annoin hänelle nimeksi Herttua James.

Herttua James sivusta.

Aika paljon tuli keskityttyä patsaan etu- ja sivuosiin, mutta hiuksia tehdessä muisti kiinnittää huomiota myös taakse enemmän.

Toinen sivu.

James puolitettiin pellittämällä. Pellittämisessä tuli huomioida, että välit olivat tiiviit. Tussilla piirrettiin viivat helpottamaan kipsin levittämistä.

Valmistettiin kipsiä. Astiaan laitettiin kädenlämpöistä vettä ja alettiin lisäämään kipsiä ripotellen, kunnes keskelle syntyi "jäävuori". Tämän jälkeen kannatti lisätä vielä kipsiä, jotta seos ei jäisi liian litkuksi. Seoksen annettiin seisoa hetken ja sillä aikaa oma työ oli suojattu toiselta puolen muovilla, jotta kipsi ei roiskuisi väärälle puolelle. Kipsiä puristeltiin astian pohjalla ja kun seos alkoi hieman paksuuntua, aloitettiin sitä kädellä valuttamaan patsaan toisen puoliskon päälle. Hommassa tuli huomioida että kipsiä pääsi kopioimaan kaikki kolot ja toisaalta että kipsistä tulisi sopivan paksuinen, se tulisi helpottamaan seuraavia työvaiheita. Kipsin kanssa työskennellessä tuli käyttää hengityssuojainta.

Kun kipsi alkoi jähmettyä, pellit poistettiin ja muottiin kaiverrettiin puukolla lukko-koloja sopivin välein, muistaakseni 5-6kpl. Muotin sivuun ja lukko-koloihin siveltiin väliaine, joka sisälsi rypsiölyä ja mäntysuopaa. Väliaineen kuivahdettua levitettiin sitä vielä uudestaan. Kipsimuotti peitettiin jälleen muovipussilla ja patsaan toiselle puolelle tehtiin nyt sama kuin edellisessä kappaleessa. Muotit jätettiin muovipussin alle odottamaan seuraavaa päivää. Muottien tuli kuitenkin pysyä kosteana.

Seuraavassa työvaiheessa etsittiin patsaan päälaelta keskikohtaa ja alettiin naputtaa varovasti talttaa sauman väliin. Kun taltta pysyi itsekseen sauman välissä, naputeltiin kaksi talttaa myös saumaan sivuille. Taltat irroitettiin ja muotteja alettiin varovasti irroitella toisistaan vetämällä ja nitkuttelemalla.

Tässä Titan muotti aukeaa ja savipatsas paljastuu sisältä.

Muotti onnistui hyvin ja kopioi suurimman osan yksityiskohdista.

Muotit puhdistettiin huolellisesti kipsistä, jotta yksityiskohdat saataisiin kopioitua myös tulevaan betonivaluun. Puhdistuksessa käytin apuna piikkiä.

Puhdistamisen jälkeen muotit yhdistettiin ja kohdistettiin lukko-kolojen avulla, ympärille sidottiin kaksi rautalankaa pitämään muotit yhdessä. Sauman päälle asetettiin vielä kangaspala, joka laitettiin muottiin kiinni ohuella kipsikerroksella. Tämä estäisi betonin valumisen muotista läpi. 

Muotti laitettiin nurinpäin ämpäriin ja muottia tuettiin ämpärin sisälle laitettavilla pahvi- ja kangaspaloilla, jotta se pysyisi vaaterissa. Muotin sisälle tehtiin rautalangasta puunmuotoinen häkkyrä, joka ei saanut osua muottiin kuin pelkästään muotin päällä, kuten kuvassa. Rautalanka tukisi valmista patsasta.

Sekoitimme betonin sementistä ja vedestä. Betonin kanssa työskennellessä tuli käyttää hengityssuojainta. Valu kaadettiin muottiin vähitellen, samalla heiluttaen ja koputtaen ämpäriä, jotta betoni menisi vaikeisiin muotoihin ja ilmakuplat saataisiin pois. Lopuksi betoni kaadettiin muotin loppuun saakka ja jätettiin tasaiselle alustalle kovettumaan. Betonia tuli kastella kerran kovettumisen aikana.

Valun jälkeen kipsimuottien ympäriltä poistettiin kangas ja rautalangat, jonka jälkeen kipsimuottia lähdettiin poistamaan taltalla edeten ylhäältä alaspäin. Työskentely oli hellää naputtelua ja hidasta. Vähitellen betonia alkoi paljastua. Yksityiskohtia tuli naputella erityisen varovasti pois. Käytin poistamisessa hengityssuojaa ja suojalaseja, sekä hanskoja.

Kipsimuotin poiston jälkeen betonipatsas näytti tältä.

Kun suuret kipsipalat oli saatu pois ja lopullinen muoto paljastunut, pystyi patsasta vielä hiomaan ja puhdistamaan esim. vedellä. Itse jätin tarkoituksella Jamesille valkeaa kipsiä näkyviin vielä, enkä tiedä jos joskus haluan vaikka maalata patsasta.

 

Valmis betonipatsas. Mielestäni patsaaseen kopioitui hyvin yksityiskohtia, se näyttää mukavan rosoiselta, vanhalta. Ainoa, että toisen silmän pupillia ei erota, joten katse näyttää vähän hassulta. Toiselle puolelle jäi myös vähän pieniä ilmakuplia, mutta ne tuovat mielestäni patsaalle vain enemmän luonnetta.

Herttua James

Betonipatsas

2023

Järjestelimme Helin kanssa kaikki patsaat vielä alustalle esille.

Kaikista patsaista tuli aivan erilaisia ja kekseliäitä ratkaisuja. Olisi kiva joskus kokeilla uudestaan niin, että en jumiutuisi niin kiinni tyyliteltyyn ja tarkkaan työskentelyyn saven kanssa, vaan uskaltaisin luottaa omaan luovuuteen alusta saakka. Kaksiosaisen muotin tekeminen oli minulle jo tuttua, mutta sain paljon uusia vinkkejä ja etenkin ihmiskasvojen kolmiulotteiseen tekemiseen ja hahmottamiseen luottamusta. Betonivalu oli minulle uusi asia ja pidän rosoisesta jäljestä, joka patsaista välittyy. Työvaiheita oli paljon ja työskentely vaatii erityiset tilat, mutta uskon joskus kokeilevani työskentelyä aiheen parissa uudestaan.

Puunveisto

Taiteilija Hanna Vahvaselkä ohjasi meille puunveistoa. Muistan työskennelleeni viimeksi yläasteella puun kanssa, joten taidot olivat aikalailla ruostuneet. Kokeilin kuitenkin jo toisessa opintojaksossa hieman vanerin käsittelyä ja veistoa, joten odotin innolla tätä opintojaksoa. Saimme Hannalta ensin ennakkotehtäviä.

1. Valittiin puinen esine, joka kulkisi mukana ajatuksena tutustua materiaaliin eri aisteilla ja tottua puiseen materiaaliin ylipäänsä. Valitsin paksun vanerin palan, jossa oli reikä. Löysin palan Lavastamon puun kierrätyksestä. Ihastuin palaan sen kerrosten takia. Siitä saisi varmasti kaikenlaista kivaa tehtyä. Siinä oleva kolo kiinnitti myös huomioni.

Palikka

Palikka mukana syömässä.

2. Toinen tehtävä oli etsiä, tutkia ja havannoida puunveistäjiä ja esitellä yksi heistä tai teos. Valitsin Mari Oikarisen, nuoren suomalaisen kuvataiteilijan. Kiinnostuin hänen teosten herkkyydestä, installaatiomaisuudesta ja materiaalien yhdistämisestä. Kuvassa hänen teoksensa, joka oli vasta menossa näyttelyyn Ouluun.

Vuolemista harjoiteltiin kepin kanssa alkuun. Se oli sopiva ja rentouttava matalan kynnyksen tehtävä aiheen pariin. Sahaamista harjoiteltiin myös. Keräsin varalta talteen materiaaleja, sillä en yhtään vielä tiennyt, mitä tulisin tekemään puunveiston teokseen.

Kuten monesti aiemminkin, työskentelin periaatteella luota prosessiin, luo intuitiivisesti ja anna teoksen kertoa mitä se tarvitsee valmistuakseen. Tällainen työskentely ei ole helppoa, mutta olen huomannut oppivani siinä ehkä eniten ja olemaan itse tyytyväisempi lopputulokseen, kun en ole sitä suunnitellut tai luonnostellut minnekään. Kerta kerralla työskennellessäni prosessimaisesti, osaan luottaa enemmän omaan taiteelliseen näkemykseeni ja tunnistaa omat vahvuudet, edetä niitä kohti.

Teoksen aiheena tuli olla muisto. Jo pelkkä sana muisto vie minut kotipaikkaani, sinne missä kasvoin ja vartuin. Niihin maisemiin ja turvalliseen, rauhalliseen paikkaan. Mieleeni tuli heti metsä, leikit, eväsretket ja luonnollisuus ylipäänsä. Päätin lähteä työstämään jotain, joka liittyisi lapsuuden maisemiin. Ensimmäisenä tuli ajatus, että tahtoisin puuta, joka ei olisi sahatun näköistä. Päädyin halkoihin. Kysyin Hannalta, mihin voisin mahdollisesti kiinnittää halkoja (nyt ajatellen hassu kysymys), ja hän ehdotti, että kiinnittäisin niitä vaneriin. Vanerilevy, jonka löysin, oli suhteellisen iso ja halusin siitä pienemmän. Päätin etten sahaa perinteistä suoraa viivaa vaan kaarevaa ja pehmeää. Lopulta levystä muodostui kolme palaa.

Kolme palaa sahattuna ja hiottuna. Tässä kuvassa jo myös maalattuna.

Halusin maalata vaneria kevyesti, niin että siinä vielä näkyisi puun omat syyt. Valitsin Hannan suosituksesta vesivärit. Sekoitin nestemäisiä vesivärejä veteen, valistin väriksi vihreän ja keltaisen sillä ne tuovat mieleeni luonnon.

En suunnitellut maalausta etukäteen, vaan vaihdoin väriä silloin kun siltä tuntui.

Käsittelin kaikki osat samalla metodilla.

Keräsin materiaalia sahaamalla, vuolemalla, ja hakkaamalla halkoja pienemmiksi.

Päädyin liimaamaan pieniä halkoja ja tikkuja reunimmaiselle vanerialustalle. Sommittelin jonkun verran paloja ennen liimaamista, mutta en miettinyt hirveästi muotoa tai suuntaa. Yläreunaan aloin sommitella pieniä pylpyröitä joita sahasin oksista. Sahasin pistosahalla isoimpaan vanerinpalaan aukon. Tein sen hetken mielijohteesta ja harmitti heti seuraavana päivänä. Luotin kuitenkin prosessiin ja päätin jatkaa työstämistä hyödyntäen aukkoa teoksessani.

Halusin lisätä teokseen taipuisia oksia tuomaan tunnelmaa juurevuudesta, risteävistä poluista ja sattumista. Päädyin hyödyntämään sahaamaani aukkoa ja lomitin pajunoksat ristikkäin kulkemaan ylös ja alas päin.

Teoksen takapuolelta leikkasin ja vuolin oksia mahdollisimman litteiksi. Liimasin pienet vaneripalat taustalevyyn ja sahasin toisen pienemmän vanerilevyn ja kaiversin siitä oksien muotoon pois paloja. Tämä pala tuli tukemaan oksia paikoilleen.

Ruuvasin levyn kiinni liimattuihin vanerinpaloihin. Näin sain myös tämän isomman palan kohotetuksi seinästä, niin ettei kaikki palat olisi täysin samalla tasolla. 

Etupuolelta poistin myös taltalla osioita pois tuomaan erilaista struktuuria taustalevyyn ja kuvaamaan epätasaisuutta. Letitin "juuret" ja ajattelin pitkään että ne toimisivat hyvin. Tässä vaiheessa olin sahannut ja hionut palsapuusta myös erilaisia kivenmuotoisia lohkareita, joita aloin sommittelemaan teokseen.

Sommittelin kivet/kallion kuvaamaan kotiseutuni mäkiä ja "vuoria", jotka Neulamäki ja Vuorilampi sisältävät. Leikkasin osan oksista sahauksen kanssa kulkemaan samaa linjaa. Lisäsin magentanpunaista lankaa kuvastamaan kasvua ja juurien merkitystä. Tuntui, ettei kaikki ihan toiminut ja ohjaajan kehotuksesta purin langat suurimmalta osin pois ja pelkistin teosta.

Kun olin pelkistänyt langan kulkemaan yksinkertaisempaa reittiä, huomasin luoneeni siitä entisen kotikatuni joka on nimeltään Varsitie. Teoksen kolme osaa muodostavat sattumalta alueen risteilevine teineen, metsineen, kallioineen ja  Leikkasin oksia lisää ja päätin jättää vain yhden oksan pidemmäksi. Teos kiinnitettiin puuleivyillä ruuvaamalla seinään puiset osat joissa 45asteen sahaus ja teoksen jokaisen osan taustassa ruuvattu niille vastakappaleet. Seinälle ripustus oli tarkkaa mittaamista ja sain siihen apua ohjaajalta ja opiskelukaverilta, yksin ei olisi onnistunut saamaan kaikkia paloja linjaansa.

Siellä missä minä kasvoin

Puuveistos, lanka

2023

Tila-aikateos

Aloitin tila-aikateoksen lähestymisen miettimällä millaisia materiaaleja haluaisin käyttää teoksessa ja voisinko linkittää aiempien teosteni teemoja jotenkin teokseen, jotta voisin mahdollisesti hyödyntää niitä jatkossa omaan näyttelyyn. Halusin myös ehdottomasti käyttää teoksessa ääntä ja lopulta äänimaisema olikin valmiina ensimmäisenä. Äänitin puhelimen nauhurilla joululomalla vanhempieni luona äänimaiseman, jossa isäni soittaa bassoa ja taustalla pelaamme siskon tytön kanssa Uno-peliä. Audiossa kuuluu hyvin hiljaisella välillä soiton lisäksi siskon tytön puhetta ja muita arkiääniä. Latasin BenSoundista teostovapaan ompelukoneen ääntä ja editoin Premieressä tiedostot yhdeksi ääniraidaksi. Halusin, että audiossa kuvastuu omat lapsuuden äänimaisemat ja olin tyytyväinen sen lopputulokseen. 

Ajatukset tiivistyivät nopeasti muistoihin ja pohdintaan, millainen minusta on kasvanut muistojeni kautta. Aloin miettiä, ovatko muistoni todellisia, onko niitä väritetty kultaisella kynällä. Kultaako aika muistot? 

Suunnittelussa oli vaikeaa aluksi se, ettei tiennyt millaiseen tilaan teos tulee. Päätin jatkaa intuitiivisen työskentelyn kautta ja lähdin ompelemaan käsin ylijäämä pellavatilkkuja yhteen. En ollut päättänyt muotoja etukäteen, ompelin erilaisia paloja yhteen siten kun ne sattuivat sopimaan suurin piirtein toisiinsa. Ommellessa tilkuista alkoi muodostua minulle muistojen palasia, joista muodostui mielessäni ihmishahmo. Pohdin ompelun aikana, millainen kokonaisuus tilkuista lopulta tulisikaan.

Tilkkujen ompelua kotona. Halusin jättää saumat näkyviin, jotta ne kuvastaisivat nimenomaan erilaisia muistoja ja miten niiden yhdistelmästä muodostuu kokonaisuus.

Hahmottelin luonnostellen, millainen teoksesta voisi tulla, kun ajatus alkoi selkiytymään. Aluksi hahmottelin kankaasta karttamaista seinävaatetta, mutta se tuntui vähän tylsältä eikä merkityksellisyys tulisi siinä niin selvästi esille. Mietin myös, tekisinkö kankaasta ihmisen muotoisen, mutta se taas tuntui jotenkin brutaalilta laittaa ihmishahmo roikkumaan naruun. Halusin kuitenkin enemmän kolmiulotteista muotoa ja muistellessani lapsuutta, minulle tuli mieleen että lapsena ripustettiin aina pyykit narulle pyykkipojilla. Siitä lähti idea eteenpäin ja aloin suunnitella, että entäs jos tekisin vaatteen.

Lopulta päädyin mekon muotoon, joka olisi kuin lapsen mekko, mutta kuitenkin isohko, kuin ristiäismekko. Löysin keltaista kangasta, josta päätin tehdä mekolle toisen puolen. Halusin tehdä mekosta itsetehdyn näköisen. Leikkasin tilkkukankaan samanmalliseksi ja tein molemmille puolille pienen kovetuksen glazing medium+vesi seoksella, jotta kangas pysyisi paremmin ruodussa eikä lerpattaisi. 

Halusin liittää keltaiseen osaan lapsuuden kuvani ja maalasin Photoshopin avulla vanhasta koulukuvastani uuden version. Jätin kasvot tyhjiksi, jotta katsoja voisi kuvitella siihen kenen tahansa kasvot.

Maalauksesta tuli tällainen. Tein kuvansiirron kankaalle.

Kuvansiirto onnistui hyvin ja olen tyytyväinen että se näyttää vähän kuluneelta ja katsojan pitää ehkä hetki katsoa, että millä tekniikalla kuva on tehty.

Ompelin molempiin kankaisiin virkatut kaulukset, ne tuovat minulle mieleen myös lapsuuden, jolloin kaikissa juhlamekoissa oli pitsikaulurit ja joita inhosin. Löysin virkatun liinan koulun kankaista ja päätin hyödyntää sitä, enkä tehdä kokonaan uutta. 

Päätimme ryhmän kanssa, että etsimme näyttelytiloja ensisijaisesti Joensuun keskustasta. Otin yhteyttä Plaza Centrumiin ja sovin tapaamisen sinne. Kävin neuvottelemassa tilan käytöstä näyttelytarkoitukseen ja saimme tilan käyttöömme. 

Koska meillä oli tiedossa, että usean teoksessa tulee olemaan ääntä ja mahdollisesti videokuvaa, päätimme ottaa myös toisen tilan, jonka saimme neuvoteltua Virran kautta Kauppakeskus Metropolista. Jaoimme tilaa sen mukaan kuka tarvitsi pimeämpää tilaa, erityistä valoa, ääntä jne, että jokaisen teos saisi tarpeeksi ilmaa ympärilleen ja tarvitsemansa elementit. Tilan jakaminen oli haastavaa, sillä osalla muuttui suunnitelmat teoksen suhteen aika paljon ajan myötä. 

Suunnitelma tilojen käytöstä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Koin, että työskentely oli ryhmässä hankalaa, kun osalla ei ollut vielä selkeää visiota omasta työstään eikä mielenkiintoa käydä katsomassa tilaa. Mielestäni tila-aikateoksen yksi tärkeimmistä elementeistä on juuri tilan käyttö, ja tähän olisin toivonut enemmän aikaa ja ohjausta, selkeää ryhmässä työskentelyä.

Teokseen suunniteltu ompelukone löytyi valmiina kotoa, ukkini vanha Singer sopi mielestäni teokseen hyvin tuomaan ajan patinaa. Koska kone on edelleen käytössä, päädyin päällystämään koneen teipillä ja maalaamaan sen päälle akryylimaalilla, jotta kone ei vaurioidu. Tein ompelukoneesta kultauksen lähteen. Kone symboloi minulle aikakonetta, joka surruttaa vuodesta toiseen ja luo jotain uutta tai korjaa rikki mennyttä. Teoksen merkityksessä se kultaa muistoja.

Ompelin mekon osat yhteen käsin kokeilin ripustusta. Muokkasin vielä hihojen muotoa tämän jälkeen. Ripustuksessa halusin käyttää juuttinarua ja puisia pyykkipoikia luomaan tunnelmaa lapsuudestani.

Mekko toiselta puolelta ennen kultausta.

Kokeilin myös mekon ja ompelukoneen yhdistämistä virkkaamaani langan avulla. Suunnittelin ompelukoneen tilaan ikkunalaudalle, mutta varasuunnitelmana minulla oli valkoinen puulaatikko, jonka päälle olisin voinut myös asetella koneen. Halusin kuitenkin hyödyntää tilan mahdollisuuksia ja käyttää ikkunalautaa, joka sopi hyvin koneen väritykseenkin. 

Teosten ripustamiseen oli varattu 1,5päivää. Mielestäni se oli sopiva aika, mutta ripustuksesta teki haastavan selkeän suunnitelman puuttuminen. Kun kaikki eivät olleet paikalla ripustamassa ensimmäisenä päivänä, päädyimme ripustamaan vaillinaisten tietojen pohjalta ne teokset, jotka olivat jo tilassa. Esim. useammalla oli pohjatietojen mukaan audiota työssään ja suunnittelimme tilan käyttöä sen mukaan, ettei audiota sisältävät teokset olisi vierekkäin. Seuraavana päivänä kuitenkin selvisi, ettei puuttuvissa teoksissa ole audiota, eli olisimme voineet ripustaa teoksia eri tavalla. 

Vastasin myös teosluettelon koonnista, mutta olisin toivonut että siihen olisi jokainen liittänyt oman teoksensa tiedot ajallaan. Nyt kävi niin, että osa ei liittänyt tai kertonut teostietojaan ennen näyttelyn alkua, ja teosluetteloita tulosteltiin turhaan monena päivänä, kun tietoja tuli ripotellen. Yhteisnäyttelyssä toivoisin jokaisen osallistuvan yhtä lailla tilan siivoukseen, tilan käytön suunnitteluun, näyttelyn valvomiseen ja teoksensa esittelyyn, niin että valvojana osaisi kertoa näyttelyvieraille teoksesta, mikäli joku niin toivoo.

Tein mielestäni onnistuneen teoksen, jonka lisäksi hoidin pitkälti tilan hankinnan, koordinoinnin, ohjeistuksen tilan käytöstä ja teosten esittelystä. Ilmoitin näyttelyn tiedot Karjalan Heilin Menovinkkeihin sekä loin näyttelystä Facebookiin tapahtuman. Mainostin näyttelyä useasti omilla some-alustoilla.

Muistojen kultaus

Ompelu, kuvansiirto, audio, ylijäämä pellavatilkut, kierrätyskangas, lehtikulta, virkattu kultalanka, juuttinaru, pyykkipojat, akryylimaalattu ompelukone, ompelukoneen matkasalkku, ilmapallo

2024

Kultaako aika muistot? Miten muistot muokkautuvat eliniän myötä? Teoksessa käsitellään ihmisen kokonaisvaltaista kehittymistä tilkku tilkulta muistojensa muovaamana. Sukellan teoksen myötä oman lapsuuteni äänimaisemiin ja tunnelmiin pohtien, mitä ne kertovat minulle tänä päivänä lapsuuteni muistoista.

Luonnonvalo ikkunasta toi mukavaa lisähehkua kultaukseen. Kultaus on lehtikultaa jonka päällä sellakkaa. Liimasin virkattua kultalankaa teokseen kuvaamaan aikaa, joka muistojen kultaamiseen kuluu. 

Varmistaakseni teoksen ripustuksen pysyväksi ompelin mekon vielä kiinni juuttinaruun. Laitoin mekon sisälle ilmapallon siimalla, jotta mekko pysyisi ilmavana, alkuun mekko näytti vähän raskausmekolta, mutta uskon pallon tyhjenevän luonnostaan näyttelyn kuluessa ja laskeutuvan vähän luonnollisemman näköiseksi.

Ompelukone sointui mielestäni mukavasti ikkunan puitteisiin.

Audio poltettiin cd-levylle ja sijoitin soittimen ompelukoneen matkasalkkuun. Jätin kannen raolleen ja pohdin mitä laittaisin kannen väliin. Päädyin mummini vanhaan satukirjaan, jota muistan että on luettu minulle lapsena. Toisaalta olisi ollut kiva jättää myös kirja luettavaksi, mutta pohdin ettei se ollut merkittävä osa teoksessa, joten jätin sen matkasalkkuun tuomaan tunnelmaa lapsuudesta.

Mielestäni teokseni sopi tilaan hyvin ja erottui ympäristöstään sopivasti. En ollut tyytyväinen teoksen valaistukseen, olisin halunnut voimakkaan valon mekkoon, kirkkaan spottivalon. Valitettavasti valoissa ei riittänyt teho ja tila on sen verran valoisa, ettei hankkimamme lisävalot tuoneet haluamaani efektiä. Muutoin olen tyytyväinen teokseen kokonaisuutena ja kuinka se otti tilaa näyttelyssä.

Kokonaisuudessaan Centrumin näyttelytilaan olisi mahtunut vielä 1-2 teosta, nyt tila jäi vähän valjuksi ja erityisesti valkoiseksi, kun monella oli valittu teokseen hyvin vaaleita ja haaleita värejä, osa teoksista vielä aseteltiin valkoisille jalustoille vaikka tila oli jo valmiiksi todella vaalea. Kaikesta työmäärästä riippumatta oli kiva saada oma teos esille Joensuuhun ja kuulla näyttelyvieraiden kommentteja ja ihmettelyä kaikista teoksista. Opin paljon näyttelyn järjestämisestä tyhjään tilaan joka ei ole valmis näyttelytila, etenkin erilaisista teknisistä asioista joita on huomioitava. Oli myös mukava huomata, että uskaltaa irroittaa teoksen seinästä ja ottaa enemmän tilaa omalle teokselleen, suunnitella kolmiulotteisia teoksia ja käyttää erilaisia materiaaleja, työvälineitä sekä yhdistää aiemmin opittua erilaisiin elementteihin. 

Näyttelyjuliste

Tehtävä: 

Suunnittele tila-aikateos joka sopii sekä sisä- että ulkotilaan.

Lähdin suunnittelemaan teosta kahdelta eri kantilta: Mitä suunnitelmaa voisin oikeasti hyödyntää tulevaisuuden työn/koulupaikan haussa ja millainen teos voisi linkittyä arvoihini, mitä haluaisin sillä kertoa. Pohdin teoksen pysyvyyttä julkisessa tilassa vs teoksen kokemuksellisuutta lyhyemmällä aikavälillä. Toki olisi hienoa tehdä teos jossa yhdistyisivät molemmat, mutta Suomessa vallitsevien sääolosuhteiden pakosta juuri nyt ei syntynyt ideaa pysyvälle julkiselle teokselle.

Lähdin siis pohtimaan teosta kokemuksellisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Teemaksi päätyi olohuone ja luonto, niiden yhdistäminen. Olohuone voi sijaita keskellä kaupunkia urbaanissa ympäristössä sisällä tai ulkona, esim. kauppakeskuksen aula, tori, parkkipaikka, julkisen rakennuksen odotustila...

Luonnon olohuone kaupungissa -teemainen teos koostuu pyykkinaruille ripustetuista lakanoista/kankaista, joihin on maalattu tai muulla tavoin siirretty kuvaa luonnosta: metsistä, järvistä, eläimistä jne. Pyykkinarujen keskellä on isohko matto, tyynyjä, retkituoleja, riippumatto, eli oleiluun sopivia kalusteita, miksi ei sohva. Luonnonäänistä koostuva audio soi taustalla. Ehkä mahdollisuuksien mukaan myös katossa/yläpuolella voisi olla jokin roikkuva teos. Tämä tila toimii luonnon olohuoneena, jossa luonto tulee urbaaniin ympäristöön muistuttamaan luonnon tarjoamista hyvinvointi mahdollisuuksista.

Halutessaan teoksesta voisi tehdä myös osallistavan: yksi lakanoista voisi olla tyhjä ja kaupunkilaiset saisivat siihen maalata luontokuvia tai kirjoittaa mitä luonto kenellekin merkitsee tms. Luonnon olohuone toimisi kaiken ikäisille ja sen sisälle voisi rakentaa myös erilaisia työpajoja kasvien istutuksesta yhteisötaideteosten luomiseen!

Käytännössä pyykkinarujen tulisi olla vaijereita ja kankaat tulisi ommella niihin kiinni. Teoksen sommittelu riippuu pitkälti tilan tarjoamista vaihtoehdoista, mihin vaijereita saa kiinni tukevasti ja turvallisesti. Olohuoneen tavaroita saisi liikutella ja ulkona teoksen liikuteltavia osia voi kerätä suojaan kun teoksella ei ole valvontaa.

Luonnos teoksesta ulkona kaupunkikuvassa. 

Luonnos teoksesta sisällä, tässä versiossa käytävän mallinen tila, mutta teos pääsisi paremmin oikeiuksiin jos kuvien/maalauksien seassa pääsisi myös kävelemään vapaasti, kuten isommassa aulassa. 

Teosideaa voisi olla kiva kokeilla myös pienemmässä mittakaavassa vaikkapa hississä tai erilaisissa ympäristöissä kuten teollisuusalueella tai vilkkaalla yliopistokampuksella. Ja olisipa yllättävää jos maalausta olisi myös tylsällä asfaltilla.