HAVAINNOSTA PIIRTÄMINEN 15op

Lähettänyt Tiina M toukokuuta 22, 2023

HAVAINNOSTA PIIRTÄMINEN 15op

Aloitimme lyijykynätekniikoiden harjoittelun harmaaasteikoilla, valöörillä. Etenimme systemaattisesti alue kerrallaan tummentaen aluetta vähitellen viivoilla. Käytin kolmea eri lyijykynää, H, HB ja B2.

Seuraavana tein lyijykynillä ututyön. Tarkoituksena täyttää A3 paperi eriasteisilla harmaan sävyillä muodostaen erilaisia muotoja satunnaisesti, ilman suunnitelmaa. Työ vaati pitkäjänteisyyttä, aloittaen hennoista viivoista ja tummentaen alueita loppua kohden. Jälki näyttää lopputuloksessa utuiselta ja liukuvalta savu- tai usvamaiselta kokonaisuudelta, jossa viivoitus näkyy silti.

1. vaihe

2.vaihe

Valmis lyijykynäpiirros työ

Tämän jälkeen tein hiili ututyön, jossa oli samat tavoitteet kuin lyijynällä tehtävässä työssä. Työ tehtiin litoposterille. Molemmissa töissä tuntui, että alussa piti kysyä paljon opettajan mielipidettä, onko työ menossa sellaiseen suuntaan kuin on tarkoitus, sillä en ole koskaan ennen tehnyt vastaavia töitä. Hiilityössä alkoi muodostua nopeammin tanssivia hahmoja, joita sitten koitin peitellä tummentaen alueita, jottein työstä tulisi liian esittävä.

Valmis hiilipiirros työ

1. asetelma oli ateljeessa tehtävä kolmen esineen lyijykynäpiirros isolle piirustuspaperille. Asetelma oli minulle todella haastava enkä meinannut päästä millään alkuun. Aloitin itselleni helpoimmasta, eli pullosta, jonka sijoitin sommitelman keskelle, jotta saisin rakennettua asetelman muut elementit paperille. Kuutioiden hahmottaminen oli aluksi hankalaa. Nefertitin kasvot olivat kaikista vaikeimmat, sillä en ole koskaan aiemmin piirtänyt ihmisen kasvoja. Harjoittelin luonnosvihkoon paljon silmien ja huulien muotoja ja lopulta sain aseteltua kasvonpiirteet niin, että Nefertiti oli uskottavan näköinen. Vaikeaa oli myös valon suunnan hahmottaminen ja työskentely oli hidasta. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Asetelma ensimmäisen päivän jälkeen.

Valmis lyijykynällä piirretty astelma.

Teimme kävelyn Kummunkadulle ja harjoittelimme mittaamista ja perspektiiviä. Valitsimme kohteen kadusta ja rakennuksista, jonka piirtäisimme A4 kokoisena tussipiirroksena piirustuspaperille. Valitsin alamäkeen sijoittuvan kohteen, joka johtaa Kulttuuritalo Maritaan sillä kuvassa oli monenlaista arkkitehtuuria ja hieman luontoa näkyvissä taka-alalla. Otin kohteesta valokuvan ja tulostin sen. Jaoin tulostetun valokuvan sekä luonnospaperin ruudukoihin ja lähdin hahmottelemaan kuvaa lyijykynällä. Ensimmäisessä versiossa on enemmän nopeaa viivaa ja sarjakuvamaisuutta, josta pidän. Työ on melko sotkuisen näköinen siinä. Harjoituksessa oli kuitenkin tarkoitus tehdä tarkkaa mittaamista, joten tein vielä toisenkin luonnoksen. Harjoittelin myös tussilla piirtämistä, sillä en ollut aiemmin piirtänyt tussilla. Tussi oli lopulta mukava työkalu, mutta aiheena minulle olisi ollut inspiroivampi luonnon kuvaaminen erilaisilla viivoilla. Lopputulos on mielestäni tunnistettava, erityisesti pidin puiden piirtämisestä kuvaan, se oli helppoa. Tussilla piirtäminen oli herkkää ja haastavaa, mutta se alkoi tuntua tutummalta mitä enemmän sitä harjoitteli.

1. versio ilman tarkkoja mittasuhteita.

2. versio tarkasti mitattuna ja viivottimen avulla piirrettynä.

Lopullinen työ varjostuksineen ja yksityiskohdilla.

Storyboard tehtävässä tuli luoda sarjakuvamainen tapahtuma koulun tiloista. Valitsin piirustuspaikaksi ruokalan. Aluksi mietin, että hahmo tulisi olemaan nainen tai lapsi, mutta päätin vaihtaa vielä ensimmäisen luonnoksen jälkeen hahmon punkkariksi. Jonkinlainen kapinallisuus kai iski päälle. Vaikeinta oli keksiä sellainen juoni, jonka osaisin piirtää. Tilan piirtäminen erilaisista kuvakulmista oli tosi hyvä harjoitus, mutta tähänkin meni minulla tosi paljon aikaa, vaikka yritin valita sellaiset paikat jotka pystyisin toteuttamaan. 120g piirustuspaperille tehty kuvasarja tuli mitoittaa tietyllä tavalla ja valitsin itse 3:4, sillä ajattelin, että siihen minun olisi helpoin sijoittaa haluamani aihe. Samalla kuvasuhde tuo jollain tapaa vähän omaa lapsuutta mieleen, jolloin tuntui että kaikki oli tätä samaa kuvasuhdetta. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihan eläväinen ja uskottava.

1. luonnos vihkoon tapahtumasarjasta.

2. luonnos litoposterille oikeilla mittasuhteilla.

Valmis työ ennen tussilla vahventamista.

Valmis työ.

Asetelma hiilellä piirtäen. Isolle litoposterille tehtävä työ aloitettiin tekemällä asetelma, valitsemalla itseä miellyttävä suunta ja sommittelu, valaistuksen huomioiminen ja henkisesti valmistautumalla isoon työhön. Kun asetelma oli koottu useammista torsoista ja patsaista eteeni, olin aika varma etten saisi asetelmaa koskaan paperille. Ensin tuntui vaikealta jälleen kerran aloittaminen, mistä voisi tietää, että saan koko asetelman mahtumaan paperille. Valitsin keskikohdan asetelmalle ja hahmottelin hahmojen ääriviivat paperille. Tein tämän muutamaan otteeseen ennen kuin olin tyytyväinen. Sen jälkeen lähdin tekemään muotoja erilaisilla viivoilla tummentaen pintaa. Kaikki sujui yllättävän hyvin siihen asti, kun piti saada irvokkaalle päälle kasvot, jotka olivat niin erikoisessa kulmassa, etten meinannut millään saada niitä näyttämään uskottavilta tai todellakaan siltä miltä ne minusta näyttivät luonnossa. Satojen yritysten jälkeen pystyin kuitenkin luomaan jonkinlaiset kasvot, joihin pystyin olemaan sen verran tyytyväinen, että pystyn työtä katsomaan. Lopuksi tummensin taustan ja siloittelin sitä hieman siveltimellä.

1. hahmotelma. Tämä meni roskiin.

2. työ, jota lähdin elävöittämään viivoilla.

Tyhjät kasvot odottamassa.

Lähes valmis työ.

Kontiorannan muraali -ideakilpailu. Lähdin innolla mukaan muraalin suunnitteluun, tuntui kivalta, että oli jokin oikea kohde, aihe ja tarkoitus jonka takia piirsi. Toki ajatus alkoi myös kauhistuttamaan, sillä en luota omiin taitoihini vielä ollenkaan. Mutta aihe vaikutti kivalta ja olisi hienoa päästä esittelemään oma työ ulkopuolisille.

Lähdin suunnittelemaan työtä keräämällä tietoa alueesta. Jonkin verran minulla on myös omakohtaista kokemusta alueesta sekä sen toiminta-aikana että sen jälkeen, mutta mitään henkilökohtaista sidettä minulla ei alueeseen ole muodostunut. Tämän takia tuntui viisaammalta kysyä asiasta siellä oleskelleilla. Tein omaan someen postauksen aiheesta (jota ihmiset jakoivat eteenpäin omille tutuilleen ja näin ollen tavoitin minulle vieraitakin ihmisiä aiheen ääreltä) ja aloin saada viestejä enimmäkseen siellä armeijan suorittaneilta henkilöiltä, mutta paljastui myös, että entinen kollegani on Kontiorannan kasvatti ja häneltä sainkin linkin Kontiorannan lapset -nimiseen yhteisöön ja heidän sivuilleen.

Alusta asti minulla oli ajatus piirtää alueesta karttaa, sillä koin vahvasti, että minulle tuntematon alue täytyy hahmottaa ensin kartan avulla ja jotta näen, missä mikäkin alue on sijainnut. Tutkin erilaisia karttoja ja tein niiden pohjalta ensimmäiset luonnokset. Alueen muoto näytti minusta niin selkeältä, että päätin jatkaa aiheen työstämistä pidemmälle.

Inspiraatiokuvakansion myötä halusin viedä kuvaa vanhan ajan tunnelmiin, kokeilin kartan kanssa sotilasriviä ja sijoitin kartan myös sotilaan eteen. Päätin lähteä näillä ideoilla eteenpäin ja katsoa millaista palautetta saan. Lopullisen powerpointilla laaditun ehdotelman näet täältä: Kontiranta muraali_Tiina Miettinen.pdf. Sieltä voi lukea myös tarkemmin lopullisen Kahvitauolla nimisen ehdotelman perusteluista.

Karttahahmotelma.

Selailin myös vanhoja Korpisoturi lehtiä, joista innostuin kannen omasta fontista. Minulle valkeni myös samalla, miksi kovin moni armeijan käynyt innostui kirjoittamaan yhtäkkiä lähes kaiken samalla tavalla, Korpisoturi selittää tämänkin.