KUVAN RAKENTAMINEN 15op

Lähettänyt Tiina M joulukuuta 21, 2022

KUVAN RAKENTAMINEN 15op

Roques-piirtäminen

Aloitimme ensin roques-piirtämisellä. Se oli minulle uutta, olen piirtänyt kaiken kaikkiaan hyvin vähän etenkin ihmisiä, joten harjoitus oli minulle myös tosi hyvä. Yllätyin, että sain paperille ihmisen näköisiä muotoja vain tarkkailemalla. Vertailemalla toisten piirroksiin huomasin, että oma piirustus nopeus on hidasta ja esim. 1minuutin piirroksia ei meinannut edes erottaa paperista. Palatessani blogin myötä uudestaan piirustuksiin, huomasin, että ne olivat ihan uskottavia. Huomasin, etten osaa ajatella ihmistä piirroksissa pieninä paloina, kuten moni lähti piirtämään palloja tai neliöitä hahmottamalla. Se johtuu ehkä aiemmasta taustastani kehon, liikkeen ja tanssin parissa, minulle ihminen on kokonainen liikuteltava olento, enkä osaa vielä hahmottaa sitä paloina paperilla. Sitä täytyy harjoitella paljon ja ostinkin piirtämisen käsikirjan, jonka avulla yritän kehittää hahmottamistani tekniikan lisäksi. Ruskoliidulla piirtäminen oli minulle täysin uutta, joten halusin kokeilla myös sitä.

Asetelma, hiilityö

Seuraavana teimme yhdessä asetelman ja valitsimme hiilen, jolla työn halusi tehdä. Valitsin itse ruskohiilen, sillä olin tehnyt jo aiemmin asetelman mustalla hiilellä. Työ tehtiin litoposterille. Asetelmastani tuli mielestäni liian tumma ja kasvojen piirtäminen oli hankalaa. Monesti myös valon suunnan hahmottaminen on vaikeaa, mutta olen jo oppinut vähän viivatekniikkaa ja esim. possunaamari onnistui mielestäni hyvin. Mittasuhteetkin alkaa hahmottua jo paremmin, kolmiulotteisuuden luominen vaatii harjoittelua. Sommittelu ei ollut työssä mielestäni paras, mutta koin tärkeämmäksi harjoitella nyt piirtämistä sekä valon ja varjon hahmottamista.

Työ alkuvaiheessa

Asetelma 1, ruskohiili litoposterille

Asetelman jälkeen tutkimme surrealismia ja luonnostelimme oman aiheen työhön. Työssä käytettiin pastellivärejä, joita en ole aiemmin käyttänyt. Lähdin rakentamaan omaa surrealismi-työtä ylösalaisesta ajatuksesta, sillä minulla on monesti taipumusta ajatella ja tehdä juuri vastakkain "normaalin" tai "oletetun oikean" sijaan. Valitsin ylösalaisin kasvavan puun, sillä puut ja luonto edustavat minulle tärkeitä arvoja, kasvua sekä luopumista. Kuvassa putoavat lehdet edustavat luopumista ja puussa kasvavat appelsiinit puolestaan kasvua ja hedelmällisyyttä. Pidän vahvoista väreistä ja värien sulauttaminen toisiinsa oli helppoa. Minulle kuu ja aurinko tarkoittaa vastakohtia, ja halusin lisätä ne, sillä alitajuntaani oli jäänyt ajatus auringon ja kuun taistelusta, jossa aurinko voittaa hyvyydellään. Haluaisin aina uskoa ja luottaa siihen. Auringon ja kuun taistelusta minulle kertoi 5vuotias siskontyttöni lähettämässään kirjeessä ja piirustuksessa, ja se oli selvästi jäänyt mieleeni työtä suunnitellessa. Työssä olisi voinut olla vielä ronskimmat viivoitukset, pidän enemmän sellaisesta kuin täysin silotellusta pinnasta. Työ tehtiin pariisinpaperille.

Luonnospiirros

Vastavoimat, pastellityö pariisinpaperille

Akvarellivärit, vastaväririnnastus

Siirryimme tekemään akvarellimaalausta. Kokeilimme ensin sulautusmaalaustekniikkaa vastaväririnnastus-harjoituksessa. Opettelimme värien nimiä ja kuinka saada eri sävyjä sulautumaan toisiinsa vähentämällä värin pigmenttiä lisäämällä vettä. Harjoitus tehtiin märkää märälle tekniikalla akvarellipaperille. Oikeat värit oli helppo löytää ja suht helppo sulauttaa toisiinsa.

Spektrieläinen, peitevärit

Teimme myös spektrieläimen peiteväreillä. Tässä harjoituksessa opeteltiin myös värien nimiä ja lisättiin pää- ja väliväreihin valkoista tai mustaa. Tehtävä oli aika helppo, mutta vihreän vaaleammasta sävystä tuli hieman liian tumma. Harjoitusta oli kiva tehdä. Hahmottelin ensin laiskiaista puunrungon päällä, mutta valitsin muodoksi vesieläimen, sillä se tuntui helpommalta taivuttaa kaarevaan ympyrämäiseen muotoon ja jakaa osiohin.

Luonnospiirros

Spektrieläin, peitevärit

Akryylimaalaus

Kokeilimme erilaisia sivellintekniikoita, kuten kuultomaalausta (väri kuultaa toisen värin alta, veteen lisätään akryylimediumia 1:9), kuivasivellintekniikkaa (esim. gessotessa harsotus kuivalla siveltimellä), impastoa (paksu väri ja pastaa, siveltimen jälki näkyy) ja sulautustekniikkaa (siveltimen veto ei näy, hieman vettä käyttämällä) akryylimaaleilla gessotulle cansonpaperille. Olen maalannut aiemmin vain vähän akryylimaaleilla, joten oli hyvä aluksi testailla miten värit käyttäytyy ja kuinka paljon esim. veden lisääminen vähentää pigmenttiä.

Taidehistoria, akryylimaalaus

Seuraavaksi tutkimme taidehistoriaa ja valitsimme itseämme kiinnostavat tyylisuunnat/aikakaudet. Valitsin abstraktin ekspressionismin, sillä minua kiinnosti kokeilla maalaamista erilaisilla tekniikoilla ja lisäämällä esim. mikropalloja ja pastaa työhön. Lisäksi abstraktin ekspressionismin spontaanius ja hetkessä tekeminen kiinnostavat. Katsoin paljon Jackson Pollockin teoksia ja innostuin action painting -tyylistä. Luonnostelin abstraktin ekspressionismin työn luonnosvihkoon ajatuksena action painting ja laaja värien käyttö. Aiempi taustani tanssitaiteen alalla vaikutti myös tyylisuunnan valintaan, halusin ilmentää liikettä ja tanssia teoksessa. Mietin, kuinka saisin värin hyppäämään, pyörimään tai joustamaan, etenemään tiettyyn suuntaan. Ajatuksena oli tehdä jokin kantaaottava työ, mutta vielä luonnostelu vaiheessa en ollut varma mihin suuntaan työ lähtee etenemään. Kokeilin maalien valuttamista ja roiskimista myös vanhalle maalauspohjalle, ennen kuin aloitin työstämään oikeaa teosta.

Luonnospiirros

Sen jälkeen teimme maalauspohjat pellavakankaasta. Olen tehnyt maalauspohjia monesti aiemminkin, joten se oli minulle tuttua puuhaa. Valitsin 70x75 kiilapuut, jotta action painting pääsisi oikeuksiinsa isolla kankaalla. Kankaan päälle levitettiin ensin liima+vesi seos ja sen jälkeen gessosin pohjan kaksi kertaa.

Tein pohjamaalin keltaisella, sillä halusin sen kuultavan hieman sinisen alta. Sinisen maalin jälkeen alotin työskentelyn lattialla valuttamalla ja roiskimalla työhön maaleja, miettien liikkeen suuntausta. Oikeastaan heti ensimmäisten värien jälkeen totesin tekeväni työhöni maapallon tanssimassa. Minua on viime aikoina mietityttänyt paljon oma ekologisuus, kulutus ja maapallon kestävyys. Päätin tehdä teoksesta kantaaottavan näihin teemoihin nimeämällä sen Maapallon viimeiseksi tanssiksi, vaikka tyylisuunnalle tyypillisempi tapa on käyttää esim. nimitystä Kompositio 1. Tässä kohtaa oma taiteellinen työskentelyni lähti ehkä hieman erkaantumaan taidehistoria-tehtävän varsinaisesta tehtävänannosta: jäljitellä tyylisuuntaa ja tuoda sen pääpiirteitä esille.

Maaleja piti ohentaa aika paljon, jotta valuttaminen onnistui ja värin pigmetti haaleni ikävästi kuivuessaan. Tein useita värikerroksia ja käytin välillä myös sivellintä, etenkin kun levitin työhön tekstuuria mikropalloilla (mikropallot, binderi ja gesso-seos) ja pastalla. Käytin apuna myös palettiveistä.

Avaruudellista ilmettä hain muokkaamalla vielä taustaväriä lisäämällä siihen kerroksia violetin, mustan ja preussin sinisen sävyillä. Erilaista, hiekkamaista pintaa sain mikropalloilla. Mitä valmiimmaksi työ tuli, sitä hitaammin se tuntui edistyvän. Jokaisella viivalla ja pisteellä tuntui olevan enemmän merkitystä lopputuloksen kannalta. Katsoimme työtä paljon yhdessä opiskelukavereiden kanssa ja sain heiltä arvokasta palautetta ja pohdittavaa. Päätin rohkeasti mennä kuitenkin siihen suuntaan, johon itse halusin. Sain palautetta paljon, että maapallo voisi näyttää enemmän pallomaiselta, osa ei pitänyt tietyistä väriyhdistelmistä, koska ei näyttänyt realistiselta ja osa taas tykkäsi niistä tosi paljon, koska ei näyttänyt realistiselta. Päätin kokeilla pallomaisempaa muotoa, ja teoksesta alkoi tulla mielestäni liian realistinen siihen nähden, että tyylisuuntani oli abstrakti ekspressionismi alunperin. Sain kuitenkin korjattua työtä mielestäni tarpeeksi, jotta pallomaisuus toi oman luonteensa, mutta ei vienyt kaikkea huomiota action paintingilta, vaan ne tukivat ja tasapainottivat toisiaan. Lisäsin siveltimellä tanssia korostavia kiemuroita ja pyörteitä usealla värillä. Viimeisenä lisäsin työhön vielä (riskillä) uutta sävyä, vaalean punaista kohoviivaa, joka mielestäni viimeisteli teoksen ja tuki ajatusta viimeisestä tanssista.

Maapallon viimeinen tanssi, akryyli pellavakankaalle

Teoksella otan kantaa maailman laajuiseen kulutus ongelmaan ja maapallon kantokyvyn rajaan. Tanssi kuvailee ironisesti tilannetta, jossa ihmiset elävät luonnonvarojen kustannuksella yli omien tarpeiden. Tanssi liitetään monesti positiiviseen ajatukseen, mutta teoksen nimellä herätellään katsojaa pohtimaan omia valintoja, jotta sanan viimeinen voisi jättää pois.

Albersin väri-harjoitus

Albersin värien vuorovaikutus-harjoitus oli ylimääräinen tehtävä, josta tein kuusi ensimmäistä harjoitusta leikkaa-liimaa tekniikalla paperille. Värien etsiminen oli hauskaa mutta työlästä ja päätin, että jatkan harjoitusta myöhemmin uudestaan paremmalla ajalla.

Digimaalaus 1

Digimaalaus aloitettiin tutkimalla vanhoja maalauksia, joista valittiin itselle mielenkiintoinen. Tästä teoksesta tehtiin kuva-analyysi, joka syvensi tutkimaan teoksen merkityksiä, tekniikkaa, sommitelmaa ja aikakauden ilmiöitä.

Kuva-analyysi

At the Moulin Rouge – The Dance

Henri de Toulouse-Lautrec

Maalaus on valmistunut 1890-luvulla ja edustaa jälki-impressionismia. Teos on öljyvärimaalaus kankaalle. Teoksessa kuvataan aikansa yöelämää Pariisissa, jossa osa yökerhon asiakkaista on tanssimassa teoksen nimen mukaisesti.

Tanssiva pari on sijoiteltu maalaukseen kultaisen leikkauksen kohdalle ja huomio kiinnittyy teoksessa heihin, sekä maalauksen edustalla olevaan vaaleanpunaisessa asussa olevaan henkilöön. Muut henkilöt ovat teoksessa väritykseltään tummempia ja siksi nämä päähenkilöt erottuvat teoksesta. Tanssivan naisen leveä liikekieli erottuu muista, sillä maalauksen muut henkilöt ovat maalattu seisomaan tai liikkumaan hillitymmin. Tanssijoiden eteen on jätetty tyhjää tilaa, lattiaa näkyviin, joka antaa hienosti tilan tuntua teokselle eikä se käy ahtaaksi. Maalauksessa on käytetty hyvin syvyysvaikutelmaa ihmisten mittasuhteilla, tila vaikuttaa isolta ja avaralta, vaikka ihmisiä on paljon. Tilan takaosa on rajautunut ikkunoihin, jotka täyttävät maalauksesta yhden kolmasosan, joka tuo sommitteluun hienoa rajausta ja selkeyttä.

Teokseen on luotu luonnollista valotilannetta lattiaan ihmisten varjoilla ja maalauksen yläosa, jossa näkyy lamppuja ja ikkunoita, on vaaleampi. Tämä tuo maalaukseen myös tilan tuntua. Suurin osa ihmisistä on kuvattu profiilista ja katse viistosti alaspäin, ilmeet ovat hyvin hillittyjä. Monella on kädet piilossa taskuissa tai vierustoverin käsikynkässä. Aikakaudelle tyypillisesti ihmisillä on päähineet, jotka kuvastavat mielestäni henkilöiden asemaa, työntekijöillä päähineitä ei ole. Naisilla on pitkät mekot ja miehillä takit tai juhlavaatteet. Miehillä on viikset.

Värit ovat maalauksessa hillittyjä, jopa pastellimaisia ja tehoa on saatu muutamilla yksittäisillä kirkkaan punaisilla yksityiskohdilla, kuten tanssivan naisen sukkahousut ja (oman tulkintani mukaan) työntekijän punainen takki sekä etualalla olevan naisen ystävän päähineessä ja huulissa. Asuja on elävöitetty erilaisilla viivatekniikoilla käyttäen värien sävyjä monipuolisesti.

Taustalla näkyvistä ikkunoista näkyy hyvin suurpiirteisesti maalattuja puita, joka luo vastakohtaa etualan pikkutarkallekin luonteelle. Teoksessa näkyy liike ja se on eläväinen. Mielenkiintoa herättää etualalla olevan hienon naisen lempeä ylväys. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Maalauksessa on luotu mielestäni hienosti tyylisuunnalle tyypillisesti tunnetta ja sen hetkistä symboliikkaa.

Tämän jälkeen aloitimme varsinaisen digimaalauksen, jossa päivitimme valitsemaamme teosta nykypäivään. Toteutimme työn Adoben Photoshopilla piirtopöytiä käyttäen. Työskentely tekniikka on minulle melko uusi, vain muutaman kerran olen aiemmin kokeillut digimaalausta. Siihen nähden opin mielestäni nopeasti, vaikka työskentely olikin hidasta ja kokeilevaa. Lähdin luomaan ensin samankaltaista tilaa ja halusin tuoda maalaukseen urbaania katu-kulttuurin tunnelmaa. Henkilöhahmot sijoitin lopulta hip hop -battleen, jossa etualalla oleva naisoletettu erottuu kulttuurisella perimällään ja asullaan muista, kuten alkuperäisessä maalauksessa henkilöiden luokkaerot näkyvät. Ketään ei kuitenkaan näytä haittaavan, tai hän ei saa ylimääräistä huomiota, vaikka on astunut tilaan, johon ei ulkonäön perusteella välttämättä uskoisi kuuluvan. Tällä haluan tuoda esille yhteiskuntamme puutetta tuoda julki enemmän erilaisia kulttuurisia perimätaustoja. Syyllistyn itsekin edelleen hyvin usein valitsemaan henkilöille automaattisesti skandinaavisen perimän. Millaista on olla osa yhteisöä, jossa itse näyttää erilaiselta?

Toin teokseen paljon värejä ja halusin luoda hahmoista luonnostelun-omaisia, tussilla piirretyn näköisiä. Tein lopulta neljä erilaista versiota maalauksesta, ja pohdin näiden kaikkien yhdistämistä toisiinsa kollaasin omaisesti.

Luonnokset 1 ja 2

Luonnos 3

Urban ballroom 1

Urban ballroom 2

Urban ballroom 3

Urban ballroom 4

Lopuksi halusin vielä tulostaa viimeisimmän version paksummalle paperille A3 kokoisena ja laitoin teokselle taustalevyn ja tein 5cm:n paspikset.

Urban Ballroom 5

Kuivaneula

Digimaalauksesta palattiin ateljeelle nykytaiteen ja taidegrafiikan pariin. Tutkimme suomalaista nykytaidetta Suomen Taidegraafikoiden sivuilta sekä eri gallerioiden sivuja. Pohdimme aiheita muutaman ryhmäläisen kanssa yhdessä ja päädyimme luonto-aiheisiin. Nykytaide voi olla tekniikaltaan millaista vain ja siihen voi liittää helposti muitakin taiteenaloja. Myös arkiset aiheet ovat yleisiä. Nykytaiteeseen liitetään merkityksiä ja sanomaa, mitä haluaisi teoksellaan sanoa ja mihin vaikuttaa. Saada katsojan/kokijan pohtimaan näkemäänsä/kokemaansa. Luonnoksena syntyi pörriäinen, jolla halusin katsojan muistavan luonnon monimuotoisuuden, jota pörriäiset pitävät yllä. Mehiläiset ovat välttämättömiä hedelmien ja vihannesten pölyttäjiä kuljettaessaan siitepölyä kukasta kukkaan.

Luonnos

Pelasta pörriäinen teos syntyi kuivaneula -tekniikalla. Luonnostelun jälkeen hioin levyn reunat 45 asteen kulmassa ja puhdistin metallilaatan etikka-suola-vesiliuoksella. Harjoittelin kaiverrusta myös kuluneelle laatalle. Oikealle laatalle piirsin luonnoksen ääriviivat ja aloin tehdä erilaisilla viivoilla kaivertimella jälkiä. Työskentely oli uutta ja tein viivoista melko syviä. Huomasin myöhemmin, että olisin voinut tehdä hennommilla ja herkemmilläkin viivoilla.

Kuivaneula-laatta

Leikkasin grafiikkapaperin sopivan muotoiseksi ja laitoin sen kostumaan vesiastiaan. Koevedokseen valitsin mustan värin, jotta saisin selkeän kuvan. Grafiikkaväriä (vesiliukoinen) levitettiin pahvilla laattaan ja alettiin sen jälkeen poistamaan tarlataanin avulla pyörivin liikkein. Kun väriä oli poistettu suurelta osin, poistettiin loput ylimääräiset värit puhelinluettelon sivuilla. Myös laatan reunat oli hyvä puhdistaa huolellisesti, mutta koevedoksessa en tehnyt sitä kunnolla. Olisi kuitenkin kannattanut, sillä koevedos miellytti loppujen lopuksi eniten. Vedospaperi kuivattiin huolellisesti neljässä eri paperivälissä ja asetettiin suojapaperin päälle prässiin. Laatta laitettiin varovasti nurinpäin paperille ja suojapaperi laatan päälle, jottei prässi likaannu. Sopiva puristus oli melko tiukka. Työ prässättiin ja laatta irroitettiin varovasti paperista. Vedos nostettiin seinälle kuivamaan, jossa sitä pystyi arvioimaan, halusiko syventää tai lisätä viivoja. Itse päädyin tekemään muutamia viivoja lisää.

Koevedos Pelasta pörriäinen

Lopulliseen vedokseen valitsin useamman värin, jotta teos olisi mielenkiintoisempi ja herkempi.

Pelasta pörriäinen, kuivaneula

Kokeilin myös väritelausta useampaan vedokseen, mutta mielestäni ne latistivat kuvaa. Tein kaikkiaan kahdeksan erilaista vedosta pörriäisestä.

Kuivaneula ja monotypia

Monotypia

Väritelaus ja monotypia alkoi kiinnostaa enemmän ja tein useita kokeiluja. Värien kanssa työskentely oli mielekästä ja haluan oppia sitä lisää. Monotypiaa tein öljypohjaisilla väreillä, sillä saatoin tehdä useamman kerroksen samaan vedokseen. Väri levitettiin telan suuntaisesti työtasolle, jossa siitä telattiin haluttu väri, joka lopulta telattiin laattaan. Muutoin työskentely eteni samoin kuin kuivaneula-tekniikassa.

Yksiväristen telausten lisäksi tein sattuman varaisia väriyhdistelmiä ja levitin väriä laatalle suoraan telaamatta sitä. Näin syntyi erilaisia ja hauskoja yhdistelmiä, sattumanvaraisia kuvioita ja muotoja.

Valo, väritelaus laatalle

Teos syntyi värien inspiroimana harmaana talvipäivänä, johon toivoi väriä ja valoa. Teoksessa valo lisääntyy vähitellen peittäen tumman ja synkän alueen alleen. Värit hehkuvat toivoa luoden ja voittavat lopulta synkkyyden.

Yleisö, monotypia

Teos pohtii tekijän suhdetta yleisöön. Yleisöltä voi saada tukea ja kehittävää palautetta, toisaalta yleisö voi olla kriittinen ja epämiellyttävä utelija. Teoksessa yleisö näyttäytyy sekä selkeinä hahmoina että massaan sulautuneina, epäselvinä muotoina, jollaisena koen omaa suhdettani yleisöön. Taide tarvitsee yleisöä, mutta välillä pelko yleisön kohtaamisesta ottaa vallan.

Jump - hyppy, monotypia

Teos leikittelee herkullisilla väreillä. Liikkeen tavoitteleminen monotypian keinoin oli haastavaa, mutta tässä teoksessa yhdistyvät leikkisyys ja tanssin tuntu. Hyppy syntyi vahingossa, kun väri levisi aiottua laajemmalle alueelle, yläpuolelle. Hypyllä tavoittelen tuntematonta, ylöspäin kurottavaa ja vapauttavaa tunnetta.

Valmiisiin ja kuiviin teoksiin lisäsin vedosmerkinnät T.p.l'a (Tirée par l'artiste, vedos on taiteilijan itsensä vedostama), E.v. (Edition variée, vedossarja on poikkeava esim. väritykseltään tai niissä on erilaisia työvaiheita keskenään) tai K.v (koevedos). Merkinnät tulee tehdä lyijykynällä teoksen alareunaan. Esim.

T.p.l'a 1/1. Teoksen nimi keskelle Tiina Miettinen -23

Nykytaide, carborundum

Seuraavaksi siirryin vapaavalintaiseen tekniikkaan nykytaide-teemalla. Tutkin erilaisia grafiikan tekniikoita netistä ja halusin kokeilla carborundumia, sillä se oli grafiikan tekniikoista sellainen, jota olisi mahdollista kokeilla koulun laitteilla ja sen pintaa/jälkeä kuvailtiin maalaukselliseksi. Lisäksi tekniikasta kerrottiin sen olevan työläs, hidas ja että laatta kuluu nopeasti, eli onnistuneita vedoksia ei saa välttämättä viittä enempää. Aiheeksi valitsin Sakustars 2023- kilpailun Juuret ja versot teeman, sillä ajattelin, että voisin osallistua samalla kisaan, jotta työskentelisin suunnitelmallisemmin ja haastaisin sillä tavoin itseäni. Teoksellani haluaisin ottaa kantaa kulutukseen ja luonnon kiertokulkuun.

Etsin tietoa aiheesta netistä ja selailin erilaisia luontoaiheisia kuvia. Mieleeni alkoi hahmottumaan teos kasvusta, juurista ja verhoista sokkelomaisena verkostona, jossa olisi kuitenkin jotain katkottua ja vinksahtanutta.

Kuva netistä, joka inspiroi aiheen pariin.

Ensimmäinen luonnos paperille

Luonnostelin mielikuvaani ensin paperille löytämäni kuvaan pohjautuen. Halusin pitää työn yksinkertaisena ja pelkistettynä, mutta koska valitsemani tekniikka oli minulle uusi, halusin lähteä kokeilemaan millaisia mahdollisuuksia carborundumilla voisi tehdä ja samalla tutkia, millaisia muita tekniikoita voisin yhdistää carborundum teokseen.

Lähdin kokeilemaan ja sommittelemaan tekniikkaa pienemmälle offset-levylle. Karhensin ensin levyä niistä kohdista, joihin halusin maalata kuviota. Valmistin kahdenlaista carborundum seosta gessosta ja carborundumhiekasta. Maalasin levylle seosta sokkelomaiseen muodostelmaan. Työn annettiin kuivua vuorokausi. Päätin kokeilla harjoituslevylle myös kuivaneulaa.

Karhennettu levy

Maalattu harjoituslevy ja kuivaneula

Carborundumin kuivattua, kokeilin maalata grariikkaväreillä pintaa. Tämän jälkeen väriä poistettiin varovasti tarlatanilla ja puhelinluettelolla. Käytin myös vanupuikkoja, joilla oli helppo päästä pieniin väleihin käsiksi. Harjoituslevyssä käytin vain yhtä ruskean sävyä. Tein paperille monotypian taustaksi ja lisäsin levyn päälle vielä vihreää ja punaista kuivaneulakohtiin, sekä sattumanvaraisesti ympäri levyä. Halusin kokeilla erilaisia muotoja vihreällä, miten ne toimivat carborundumin kanssa. Mielestäni ne eivät toimineet ja päätinkin, ettei lopullisessa työssä ole kuivaneulaa tai satunnaisia väriläiskiä. Oli todella tärkeää tehdä harjoituskappale, jotta lopullinen työ alkoi hahmottua ja sain harjoitusta tekniikasta.

Harjoitustyö

Varsinaisen työn tein vähän isompana ja halusin siihen yhden sivun viistoksi. Opin käyttämään metallileikkuria ja pystyin jatkossa tekemään leikkauksia itsenäisesti. Maalasin levyyn carborundumilla ja sen kuivuessa tein useita monotypia taustoja -valmiiksi. Varsinaiseen työhön sekoitin kolmea eri ruskean ja vihreän sävyä. Halusin jäljestä elävämmän, luonnollisemman sekä tummemmasta vaaleampaan, kasvua kuvaavaa jälkeä. Vedostin ensin muutaman kerran kokonaisella laatalla. Kokonainen laatta kuvasti minulle ajatusta kasvamisesta ja juuren muuttumista versoksi. Nimesin teoksen Kasvustoksi.

Monotypia tausta

Kasvusto, carborundum ja monotypia

Tämän jälkeen leikkasin carborundum levyn kuuteen osaan ja sommittelin näitä levyjä eri tavoin monotypia taustoille. Käytin lopullisissa vedostuksissa vain viittä levyä, ja vaihtelin niitäkin. Levyn leikkaaminen kuvastaa mielestäni katkeamista, arvostuksen puutetta, verkoston ja yhteyden katkeamista.

Harmillisesti tähän vedokseen väri tarttui huonosti ja paperissa oli virhe. Pidin kovasti kuitenkin tämän teoksen herkkyydestä ja kulumisen tuomasta mielikuvasta. Taustaväri toimi myös mielestäni hyvin.

Viherjätteen kierto, carborundum ja monotypia

Kilpailuun lähtevälle työlle valitsin valoa läpi hehkuvan taustan ja mielestäni tässä sommitelma on tasapainoinen. Teos kuvaa katkenneita juuria ja versoja, viherjätettä, jota kierrättämällä ja hyödyntämällä luonto korjaa itse itsensä. Kaikki jäte ei ole pelkkää jätettä.

Nykytaideteoksen halusin kuitenkin lopulta luoda carborundum levyistä. Halusin ehdottomasti hyödyntää levyt ja välittää niillä viestiä loppuun kuluttamisesta ja käyttökelpoisen tavaran kierrättämisestä. Olin ajatellut muokata monotypiaan käyttämääni offset-peltiä vasaralla ja liimaamalla carborundum levyt siihen. Sain kuitenkin opettajalta hyvän vinkin käydä etsimässä ylijäämä-metallia. Löysinkin 3mm metallilevyn joka leikattiin minulle sopivan kokoiseksi. Metalli oli mukavasti jo patinoitunut kauniiksi ja suihkautin sen pinnalle akryylifixeriä, jotta pinta säilyisi kauniin erivärisenä. Liimasin offset-levyt metallille siihen tarkoitetulla liimalla ja jätin työn painon alle. Porasin kulmiin neljä reikää kiinnitystä varten ja nimesin työn Loppuun kulutetuksi.

Loppuun kulutettu, offset-pellille maalattu carborundum, patinoitu metalli.

Teos heijastelee sekä materian ja luonnonvarojen loppuun kulumista, että omien voimavarojen kuluttamista katkeamispisteeseen asti. Teoksessa on käytetty loppuun kulutetut carborundum -levyt sekä ylijäämä metallilaatta, jolla haluan viestittää kiertotalouden tärkeyttä niin luonnonvarojen kuin materian käytössä.

Digimaalaus 2

Digimaalausta jatkettiin abstrahointi tehtävän parissa. Abstrahoinnissa pelkistetään alkuperäistä maalausta niin, että lopputulos on logomainen. Alkuperäisen kuvan olisi hyvä olla tunnistettavissa jollain tapaa lopullisessa kuvassa. Valitsin kukan, sillä ajattelin sen pelkistämisen olevan helppoa. Lopputuloksen tuli olla mustavalkoinen, pelkistetty logo.

Luonnostelin kukan ensin paperille lyijykynällä.

Sitten piirsin kukan Photoshopilla. Tämän jälkeen aloin vaihe vaiheelta muokata kuvaa pelkistämällä sitä. Työ tehtiin eri layereille ja oli tosi hyvä harjoitus layereiden kättöön ja siihen, miten niitä pystyy tosiaan hyödyntämään työssään. Opin mielestäni suhteellisen nopeasti käyttämään ohjelmaa ja vaikka työskentelyni olikin huomattavasti muita hitaampaa, sain kuitenkin jonkinlaisen työn aikaiseksi.

1. Versio

Tämän jälkeen loin uuden layerin ja vähensin alkuperäisen kuvan täyttöä. Piirsin seuraavan kuvan uudelle layerille jättämällä pois varjostukset, varren, ja kaikki pienet yksityiskohdat.

2.Versio

Tähän versioon kokeilin myös tummentaa kukan sisällä olevia palleroita. Se näytti kivalta, mutta ei mielestäni palvellut tehtävänantoa pelkistyksestä, joten seuraavassa vaiheessa jätin kokonaan pallerot pois ja yritin korvata ne muutamalla isolla ellipsin muodolla. Seuraavassa kuvassa on jäljellä yksi ellipsi ja vaalensin siis terälehdet uudestaan mutta jättäen niihin paksummat reunat.

3.versio

Tämän version jälkeen kokeilin myös tummentaa koko alueen mustaksi, mutta tuloksena oli vain tumma möykky joka muistutti enemmän hampunlehteä kuin oli tarpeen. Sen jälkeen vaalensin muutamia terälehtiä edestä, mutta sekään ei toiminut. Lopulta päätin jättää myös ellipsin pois.

Lopullinen pelkistys

Tämä tehtävä oli minulle hankala ja olisin toivonut, että olisin ehtinyt tehdä tämän yhden viikon aikana. Nyt tuntui vaikealta palata tähän kukkaan monen viikon jälkeen, kun tuntui, että kukka ei välttämättä herättänytkään itselleni mitään mielenkiintoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin aloittanut tehtävän alusta ja vaihtanut aiheen johonkin arkiseen esineeseen, kuten tiskiharjaan tai myös imuri olisi saattanut olla itselleni mielenkiintoisempi. Kukasta tai kasvista tuli aika ilmeinen pelkistys ja sitä olisi pitänyt jatkaa vielä pidemmälle toimiakseen. Tällaisenaan logo voisi olla vaikkapa jonkun kauneus/hyvinvointi/saippua -yrityksen käytössä luomaan kuvaa eteerisyydestä, puhtaudesta, luonnosta, kauneudesta jne.

Digimaalaus 3, Hallitsijamuotokuva vs. selfie

Seuraavassa tehtävässä tuli tutkia ensin vanhoja hallitsijamuotokuvia ja vertailla niitä nykypäivän selfieisiin ja kirjoittaa sen pohjalta kuva-analyysi.

Kuva-analyysin jälkeen maalasimme digitaalisesti "hallitsijamuotokuvan" joko itsestä tai luokkakaverista. Maalaus tuli jälleen tuoda nykypäivään. Maalasin luokkakaverini Manun pään mukaan Fredrik I:n muotokuvaan. Muutoin Manu ei liity millään tavalla maalaamaani teokseen. Nykyaikaistin teosta aurinkolaseilla, isoilla kuulokkeilla sekä maskilla. Nykypäivänä meitä hallitaan ja ohjaillaan paljon "pimennosta", sosiaalisen median, internetin ja rahan kautta, jota halusin välittää kuvalla. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin lisännyt kuvaan myös läppärin syliin ja mahdollisesti näyttöjä taakse. Korostin hallitsijamaisuutta lisäämällä Manulle kruunun päähän, joka toi maalaukseen leikkisyyttä.

Värimaailmasta tuli samanlainen kuin alkuperäisessä, mutta tein paljon rajumpaa värien vaihtoa ja halusin luoda kuvasta jopa hieman pelottavan näköisen. Kuka meitä hallitsee ja ohjailee ja millaisin keinoin? Aurinkolasit, maski ja kuulokkeet kuvaavat oikeiden hallitsijoiden pienuutta nykypäivänä: Kovin moni hallitsija on sokea, kuuro ja mykkä tämän päivän ongelmille eivätkä pysty omalla toiminnallaan muuttamaan tilannetta. Pieni kruunu puolestaan kehottaa pohtimaan: Vai esittääkö hallitsija vain tietämätöntä ja haluaa pitää oman valta-asemansa?

Egoismi

Paspis (passepartout)

Kuivaneulatöiden, monotypioiden ja carborundum- teosten valmistuttua ja kuivuttua, tein niille paspikset (passepartout) eli kehykset, leikkaamalla vahvemmasta kartongista tai pahvista kuville kehykset. Paspikset suojaavat teosta osumasta lasiin (mikäli laittaa teoksen lasin alle) ja tekevät teoksesta näyttävämmän näköisen.

Mittasin teoksen koon, lisäsin ympärille haluamani kokoiset kehykset ja leikkasin kartongin mattoveitsellä. Tämän jälkeen mittasin kartonkiin haluamani aukon koon, jättäen vedostusten merkinnälle tilaa hieman enemmän alapuolelle. Leikkasin mattoveitsellä aukon kartonkiin ja tämän jälkeen asetin kehykset teoksen päälle. Teos ja kehykset teipattiin yhteen ja mikäli teos kaipasi lisää tukea takapuolelle, leikkasin vielä taustapahvin ja teippasin sen kiinni paspiksiin.

Näyttelyn rakentaminen

Järjestimme ryhmänä näyttelyn Outokummun kirjastogalleriaan 4.4.-28.4.2023. Näyttelyyn oli tulossa paljon teoksia useilta opiskelijoilta, joten aloitimme näyttelyn nimen keksimisellä ja teemojen koostamisella. Näyttelyn nimeksi valittiin Uutta kasvustoa, joka kuvastaa meitä opiskelijoita kasvavina taiteen tekijöinä, sekä osittain myös luonto aiheita, joita monen työssä esiintyi.

Näyttelyä varten tehtiin juliste ja lehdistötiedote ryhmissä. Ne olivatkin onnistuneita ja Karjalaisen toimittaja kirjoitti näyttelystä myös jutun.

Teosten valitseminen näyttelyyn oli suht helppoa ja valitsin viisi työtä.

Pelasta pörriäinen, kuivaneula

Maapallon viimeinen tanssin, akryylimaalaus

Viherjätteen kierto, carborundum ja monotypia

Kasvusto, carborundum ja monotypia

Loppuun kulutettu, sekatekniikka

Näyttelytyöt pakattiin ja suojattiin hyvin. Ripustus tapahtui 3.4. kirjastolla ryhmän kanssa, jossa suunnittelimme miten jaamme teokset eri seinille, mille korkeudelle ja missä järjestyksessä. Tila oli helppo ja seinätilaa oli paljon, joten vaikka teoksia oli yhteensä 42, saimme kaikki mahtumaan helposti ja näyttävästi. Samalla teimme teosluettelon ja numeroimme teokset. Viimeistelimme tilan muuttamalla kalusteiden järjestystä niin, että tilassa oli edelleen helppo työskennellä, mutta myös mukava ihastella teoksia rauhassa. Valaistuksella olisi vielä saanut tehoa näyttelyyn, mutta ensimmäiseksi ryhmänäyttelyksi olin tyytyväinen lopputulokseen.